Kylmä talvipäivä. Seurue tapaa joenhaarassa, Sara löytää Fynnin ja Elian nojailemasta tyhjään ilmaan t.s. näkymättömään rajaan. Kuulumisien vaihtoa. Sara kertoo mitä pimeimpänä hetkenä tapahtui, ja seurue yrittää hahmottaa kalenteria uusiksi. Vuosi on joko 280 Saran mielestä tai 299 Elian ja Fynnin mielestä. Jotain on ehkä rikki, tai ajan kulku on resetoitu rajan sisällä? 

Elia spekuloi hiljaa Fynnille että Sara on kenties syönyt huonoja sieniä. 

Rajasumppien jälkeen ja keskustelun lomassa seurue vaeltelee talvisessa maastossa rajaa myötäillen. Takaa kuuluu rätisevä, kuiskausmainen ääni. "Veitte minun tavarani!"

Risuäijä 6: The Comeback.

Käppänä yrittää kuristaa Saraa, taas. Ei tykännyt kuulla että tavarat ovat jo tuhottu. Fynn yrittää ehdottaa kauppaa erityisen hienosta jalokivestä, mutta ei kelpaa. Taistelu alkakoon.

Elia heittää Cirque Du Soleil -liikkeellä itsensä puuhun, heittäen samaan aikaan heittoveitsellä risuäjjää joka kaatuu kuolleena maahan. Kuoli? Eihän sen pitänyt enää taistelulla kuolla? Onko risuäijäkin resetoitunut?

Seurue survoo itseään lumessa eteenpäin kunnes edessä kajastaa vihdoin kivikehä. 

Fynn kertoilee vähän mitä viime reissulla käännetylle tornille tapahtui. Sara vaihtaa äkkiä puheenaihetta Fynnin kertoessa pitkosten viereen pystytetystä luurangosta tutuissa vaatteissa.

Sara loihtii hyvän ja maistuvan aterian kaikille. Kukaan ei ymmärrä mitä se oikeastaan on, mutta se on hyvää ja ravitsevaa. 

Seurue päättää leiriytyä ja viettää yön kivikehän käytävässä. Sisällä on pimeää, mutta lähes kesäisen lämmintä. Fynn kaivaa ahkiosta valokristallin ja sytyttää sen. Seinät tuntuvat imevän valoa, mutta ainakaan enää ei ole täysin pimeää.

Sara ensimmäisessä vahtivuorossa, sitten Fynn ja Elia. Etäisiä rapinoita, kilinöitä, askeleita ja muita outoja ääniä kuuluu mutta mitään ei näy.

Hyvin nukuttu yö lämpimässä paikassa tuli tarpeeseen, ja kaikki ovat hyvin levänneitä. Seurue jatkaa eteenpäin, avaa holvin oven ja näkymä aukeaa amfiteatteriin. Sara avaa shakkiruutuoven ansoitettuun käytävään. Ansat ovat jo peitetty edellisillä kerroilla.

Käytävän päässä olevan takana odottaa lepakoita joilla on tiedonjano. Tiedonnälkä. Ja hampaita siihen. Fynn saa Elian ehdottamana kunnian avata oven, kuulemma niin karskina ja rohkeana soturina.

Kolme lepakkoa on heti tulossa moikkaamaan, ja loppu lentorottakonkkaronkka on tulossa jossain niiden vanavedessä. 

Sara tuikkaa miekalla lepakkoa, mutta lepakko oli eri kohdassa kuin miekka.

Fynn lyö kerralla kolme lepakkoa nurin ja alas. Heti perään neljä lepakkoa tulee härväämään tiedonnälkäisinä edellisten tilalle.

Yksi lepakko yrittää osua Saraan, mutta Sara oli eri kohdassa kuin lepakko.

Fynn niittaa jälleen kaksi kohti tulevaa lennosta. Yksi pääsee läpi ja tarraa kiinni.

Elia vetäisee tarkalla ja maagisesti viritetyllä avokämmenellä lepakon Fynnin päästä, joka kääriytyy pimeyteen ja tipahtaa, tästä maailmasta poistettuna. Fynn tuntee jotain haudankylmää viistävän vierestä.

Sara tuikkaa taas lepakkoa, mutta vieläkään lepakko ei ole vastaanottavaisena vaan väistää.

Fynn lyö kahta lepakkoa ja pudottaa toisen. Jäljellejäänyt ei osu Fynniin, ja Sara työntää kaikki sisäpuolelle ja sulkee oven. Yksi lepakoista jää ulkopuolelle.

Elia heittää heittoveitsellä Fynnin naaman vieressä härväävää lepakkoa ja tumpuloi veitsensä jonnekin pimeyteen. Viimeinen lepakko saadaan äkkiä liiskattua, ja huone on nyt kuorrutettu kristallimaisilla lepakonsiruilla.

Sara kiinnittää huomiota että kristallityyppiä ei ole vieläkään näkynyt. Elia lataa vähän magiaa huoneen valokytkimeen, jostain kuuluu tuskanhuutoja (mitäs helv?) ja valot syttyvät. 

Valojen syttyessä katon parruissa herää parikymmentä lepakkoa jotka nyt säntäilevät ympäriinsä päästäkseen valosta pois. Lepakot katoavat jonnekin jossain katon rajassa olevasta raosta.

Jossain on jotain! Ja siellä on nyt myös parikymmentä lepakkoa!

Elia tutkii ankalla seinässä olevaa rakoa johon lepakot katosivat. Se on kenties luonnon muovaama ja jatkuu jonnekin kauas. Pian Elia arvioi että ankka on lentänyt jo 150 metriä ylöspäin, eikä railolle näy loppua. Onko tämä rakennelma jonkin vuoren sisällä?

Päätyseinän oikeanpuoleinen ovi avautuu, ja kristallinen hahmo kävelee sisään ja tervehtii seuruetta. Esittelyjen jälkeen hahmo alkaa siivoamaan rikkalapiolla lepakoiden siruja. 

Kertoo olevansa palvelijamme, ja että komppanialaisia on ollut jo tusinan verran. Sanoo että Fynn ja Elia näyttävät ihan samoilta. Pallo päänä, kaksi jalkaa, kädet jne.

Elia kysyy kuinka pitkään hahmo on ollut täällä, ja vastaus on tasolla "noh siitä asti kuin minut tehtiin, duh". Elia pohtii tätä ja että mitä aika oikeastaan on, ja toteaa että kysymys on ehkä huonosti muotoiltu.

"Täällä käy lähinnä te, ja joskus roskasakkia koska ette sulje ovia kunnolla. Joskus he ovat kuin te pallopäineen ja jalkoineen, joskus niillä on häntä, joskus kahdeksan jalkaa, joskus siivet.."

Kysyttäessä avaimesta ja sen käytöstä Kristalli-Jeeves ohjeistaa että avain toimii siten että laitetaan avain lukkoon ja käännetään. Tyyppi on selvästi melko kypsynyt ja loman tarpeessa.

Seurue antaa talonmiehen hoitaa töitänsä ja lähtee kokeilemaan onneaan alakerrassa olevan shakkilautahuoneen kanssa. 

Lattialla on shakkilauta. Yhteen ruutuun on kaiverrettu sotilas. Tästä Saran isä kertoi että systeemi toimii tavallisen shakin säännöillä. Sara kävelee suoraan eteenpäin soturin kohdalta - kuten soturi liikkuu - ja mitään ei tapahdu. Muut tulevat perässä samaa linjaa.

Huoneen toisella puolella on ovi jonka Sara avaa. Seuraava samanlainen huone. Shakkiruudukko, kaksi kaiverrusta joissa on sotilas, ja keskellä huonetta torni ja mustia sotilaita. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu jos laudalla häviää siirtonsa. 

Shakkiteorian mukaan oikeanpuolimmaisesta soturista pitäisi ottaa linja, ja Fynn kokeilee onneaan. 

Fynn pääsee läpi, ja ohittaessaan mustan nakkulan tuntee siinä olevan jotain. Ansa, arvatenkin. Sara havaitsee että nappuloissa on jotain voimakasta taikaa, ja Elian kanssa yhdessä selvittää että .. kyyllä, huoneessa on taikuutta. 

Huoneen seinillä on marmorikaiverruksia shakkihahmoista sotimassa.

Seuraavassa huoneessa on taas shakkilauta, nyt enemmän mustia nappuloita. Saran mielestä nyt täytyy edetä niin että musta nappula pitää syödä, jonka jälkeen edetä ja syödä musta torni.

Sara etenee laudalla ja astuu ruutuun jossa on musta torni. Ruudussa tuntuu vähän kumma vire, mutta mitään ei tapahdu. Sara etenee, ja edessä olisi sotilas ja etuviistossa torni. Jälleen torniruutuun eikä mitään tapahdu. Siitä laudan yli!

Tässä huoneessa seinämuraalit kuvaavat voittoisaa armeijaa, toisinkuin edellisen huoneen kuvasto joka oli enemmänkin kahta armeijaa taistelussa kuvaava.

Muut seuraavat samoja ruutuja myöten perässä toiselle puolelle. Jälleen ovi, tällä kertaa tukevampi ja holvimaisempi ovi kuten sisäänkäynnissä.

Ovi aukeaa raskaasti, ja auetessa reunojen toiselta puolelta paistaa kirkasta valoa. Ovi on vasta viitisen senttiä raollaan ja tämä huone kylpee jo päivänvaloa vastaavassa kirkkaudessa. Toiset viisi senttiä ja valo on jo sokaisevaa.

Elia ja Sara huomaavat että toisella puolella on valotaikuutta, siinä määrin ettei sellaiseen ole törmätty ikinä ennen. Lisäksi seassa on tulitaikuutta jota ei lähes erota valon keskeltä. 

Seurue työntää oven auki, syteen tai saveen. On valkoista.

Valo on lämmintä ja kuin aurinkoon tuijottaisi, paistaen silmäluomienkin läpi. Seurue yrittää eri tavoin suojata silmiä että saisi nähtyä jotenkin eteensä.

Fynn huomaa että laittamalla ketjupanssarin naaman eteen kirkkaus helpottaa sen verran, että huoneessa erottuu nopeasti liikkuva hahmo joka, noniin, tulee kohti. 

Fynn ja Sara molemmat huudahtavat että emme ole vihamielisiä tai tappelua etsimässä.

Fynn huudahtaa myös että oletteko vankeina, ja jotain huoneen keskellä huutaa tuskissaan. Kohtitulevat hahmot eivät kuitenkaan pysähdy. Sara saa jostain tulisesta presenssistä iskun. Myös Fynniin osuu, mutta ei kovin pahasti. Tulinen kuumuus tuntuu. 

Elia yrittää karkuun huoneesta mutta juoksee pahki shakkilaudalle, tuntien kovan tuulenpuuskan iskevän.

Sara osuu magicmissilellä mutta tulinen otus ei tipu. Sama Saran kimpussa oleva olento yrittää sytyttää Saraa tuleen, mutta Sara saa taisteltua vastaan.

Fynn osuu kimpussaan olevaan olentoon joka katoaa.

Jäljellä oleva olento on Saran kimpussa, yrittää irtautua tappelusta mutta ei onnistu ja ampuu tulipallon Saraa kohti, ja osuu. Ei sentään sytytä tuleen. 

Jollakin ihmeellä taistelu päättyy ilman että seurueesta kuolee ketään.

Huoneen keskellä oleva hahmo erottuu valon keskeltä kun katsoo metallisen kilven läpi. Valo on todella niin kirkas että umpimetallin läpi näkee, ja valo tuntuu tulevan tuosta hahmosta. Sara yrittää kysellä, mutta hahmo ei vastaa.

Elia menee sammuttamaan valoja, koska valon käyttö selvästi aiheuttaa hahmolle tuskaa.

Valojen sammuessa muualta huoneen valoisuus ei suuremmin vähene.

Hahmo kääntää päätään kohti Saraa, ja Sara polvistuu. Hahmolla on auringon symboli. Sara kysyy miten hahmon voi vapauttaa, mutta ei saa vastausta.

Sara yrittää kommunikoida empaattisesti, eli tunteilemalla oikein. Hahmolla ei ole oikein hyviä viboja.

Fynn lähestyy hahmoa nähdäkseen kahleet paremmin. Metrin päässä polttaa, ja asioita on pakko katsoa vasaran läpi. Kivisen vasaran läpi.

Kahleissa näyttäisi olevan jotain minkä voisi lyödä jonkin tuurnan avulla auki.

Pikaisesti päätetty suunnitelma on lyödä piikin avulla vasaralla kahleisiin, ja suunnitelma laitetaan toteutukseen. Fynn iskee Saran pitelemää piikkiä.

Huone tipahtaa pimeäksi, ja kattoon on ilmestynyt reikä josta näkyy tähtitaivas jossain kaukana. Hahmo on kadonnut. 

Hahmoa ei selvästi oltu käytetty vain lamppuihin. Matkalla nyt tyhjästä huoneesta takaisinpäin seurue huomaa että kristallityyppi on sammunut, ja pienenä yksityiskohtana myös ovet Omenalaaksoon ja muihin paikkoihin ovat pois päältä.

Sehän meni hyvin.

Poispääsy on nyt jumalallisen valopatterin huoneen katossa oleva reikä, joka on toistasataa metriä pitkä pystysuora aukirevitty tunneli. 

Elia on hyvä kiipeämään, mutta Sara ja Fynn eivät niinkään. Kiipeäminen vie päiviä ja voimia, ja Saralla ja Fynnillä on reissusta molemmilla uusi arpi.

Poispääsy tuli juuri kivikehän kohdalle, eli koko edellisen komppanian päämajakompleksi on ollut kirjaimellisesti syvällä kivikehän alapuolella. Kivikehä on nyt poissa ja sen tilalla on toistasataa metriä syvä ja viitisentoista metriä leveä reikä.

Muistiinpanoihin merkintä että kartta pitää päivittää.