Syksyn Aamukuun 14.

[Takauma] - Mukava alkusyksyinen päivä nousemassa. Kompanja tapaa sovitusti jäsensä, Sigiran pian vesialueen ylityksen jälkeen aamusumussa leirinuotion purkamisen aikaan. Hernerokkasumusta ei jälkeäkään. Kaakon suunnassa on nähty jotain kiiltävää. Nyt kaukaisuudessa auringonvalossa kiiltää jotain metallista etäällä kaakossa 1. toiminto: Push

[Takauma päättyy]

Fynn havaitsee, että kiiltävä kohde on miekka iskettynä maahan. miekan pituus olisi n. 30 metriä. Kompanja pohtii, voisiko kyseessä olla Jättiläisen miekka

Miekka:

- Miekka ei ole kiveä, vaan metallia, yllättävän siistin näköinen. Kirkkaan teräksisen värinen, kuin vastaisketty. Isketty maahan pienessä kulmassa, n. 45 asteen kulmassa. Sepän merkkiä ei löydy. Miekassa on takomisen jäljet.

- Miekan maahaniskukohdassa on luolan suuaukko, mikä johtaa maan alle. Miekka on isketty kalliioon tai kiveen, ja aikojen saantossa kasvustoa ja maa-ainesta on kertynyt samaan kohtaan

- Villiviiniä kasvaa miekkaa pitkin. Villiviiniä on kasvanut vuosikymmeniä, metallin olisi pitänyt kulua sen vaikutuksesta, mutta kulumajälkiä ei ole, eikä villiviini ole kasvanut kovinkaan korkealle. Villiviiniä on hoidettu viime aikoina, siitä on pidetty huolta

- Sara tutkii miekkaa magian varalta: miekassa on passivinen vaikutus, terää pitkin virtaa todennäköisesti maaenergiaa, mikä selittäisi terän kunnon ja terävyyden. Vaikutus on heikko, mutta pitkäaikainen.

- Miekka on isketty maahan tai heitetty lännestä, Omenalaakson suunnalta

- Fynn kolautaa miekkaa vasaralla kahdesti. Kuuluu kirkonkellomainen kumahdus. Kukaan ei reagoi miekan kolisteluun

- Miekka on ollut paikoillaan merkittävän pitkään, satoja vuosia, kenties jopa maailmantuhoa edeltävältä ajalta

Onkalon edessä:

- Onkalon edustalla seisoo kivi, joka näyttää hieman kaapuun puetulta hahmolta (Muistuttaa Muumilaakson mörköä)

- Hiekkaa on tullut luolasta, kun joku tai jokin on kulkenut luolansuulta

- Sigira tutkii kasvillisuuden kasvualustaa ja maa-ainesta suuaukolta ja Sara huhuilee onkaloon

- Kompanja arvelee, josko jättiläisyys liittyisi maailmantuhoa edeltäviin aikoihin

- Sigira kerää ei-kypsiä mustaviinimarjoja teemausteiksi

- Kompanja etenee luolaan

Onkalo:

- Sisäänmenoaukko vie 10 metriä, minkä jälkeen kaartaa oikealle ja viettää alas. Ulkovalo ei kanna kaarteen jälkeen. 2 m leveä, ja varsinaisessa käytävässä 3 m. Tuoksu: Sammaleen ja kostean luonnonluolan tuoksu, eläväinen, mutta sammalta tai kasvillisuutta ei näy

- Luolassa on kuljettu: todella isoilla jalkapohjilla kynsillä

- 2,5 metrin korkeudella kivessä on pieniä tippukivimäisiä kupruja, kasvaneena hieman omituisesti sivuttaissuunnassa. Kupruja näkyy enemmän mitä pidemmälle mennään.

- Onkalo kapenee eteenpäin kuljettaessa 1,5 metriin

- Tuoksu: Kellarimainen, vahva maan tuoksu

- Käytävä kääntyy hieman vasemmalle, missä häämöttää soihdun valossa isompi tila, huone?

- Lähestyttäessä huoneesta kuuluu murinaa, keskikokoista. Sara heittää huoneeseen kuivamuonaa. Kissansilmät tui'ottavat pimeydestä, isokokoiset, aika kaukana toisistaan, matalalla 0,5 m maanpinnasta. Vilahduksen saattelemana joku nappaa tassulla, miltei kädellä lihanpalan

- Huoneessa näytti olevan jotain tavaraa, ei-luonnonmuotoja

- Fynn lähestyy, jossa vaiheessa häntä kohti rynnistää ison koiran kokoinen vihertävä otus, millä on 4 raajaa kaalimaisesta vartalosta

- Kompanja kukistaa kaalihirviön. Kukistetun menninkäisen jalat eivät vastaa löydettyjä jälkiä. Fynnin jalkaan kamppailusta jääneet hampaat ovat kuin hain

- Huonetila on 20-30 m halkaisijaltaan. Yhdellä seinämällä työtaso/pöytä, missä on ruukkuja, toisella on koroke, mikä voisi olla sängyksi sopiva alusta. Yhdessä nurkassa on pieni vesiallas 1-1,5 m, missä lisää ruukkuja. Toisella nurkalla on reitti syvemmälle

- Ruukut: Säilöttyä, kuivattua ruokaa. Ruukut vedessä: Tuoretta ruokaa. Kaikki sinetöidyissä ruukuissa. Kaikki huoneen sisältö on ihmistä kookkaammalle tehty

- Sara löytää sängyn luolta seinästä kiven takaa kolon, mistä löytyy 3 kultakolikkoa, joissa karhun kuva, Kompanjalle tuiki tuntematon

- Kompanja jatkaa syvemmälle käytävään mikä on, korkeudeltaan 1,5 m, leveydeltään 1 m

Syvempi käytävä:

- Liikehdinnän jälkiä ei näy. Tuoksu: Kosteus tuoksuu, mitä pidemmälle reitti vie, sitä vähemmän kasvillisuus tuoksuu

- Luonnonmuovaama halkeama kivessä, ei suunniteltu kuljettavaksi. Maapohja on kivistä ja eteneminen hidasta. Edessäpäin aivan soihdunvalon reunamilla näkyy tiiliseinä, missä on halkeama, mihin käytävä johtaa

- Punatiilinen seinä. Tiilet murenevat, kun vähän hipaisee.

- Seinän takana on käytävä 5 m leveä, 2,5-3m korkea, säännönmukainen, punatiiliset seinät, missä maalin jäänteitä. Siirryttäessä käytävään, oikealla näkyy sortuma, vasemmalle käytävä jatkuu. Fynn tuumii, että käytävä voisi johtaa Jättiläiselle päin

- Tiilet ovat kostuneet ja hauraita. Lattiaan on piirretty joitain riimuja tai tekstiä. Sara tutkii, muttei löydä magiaa käytävästä. Jossain edessäpäin on Pimeää taikuutta. Sigira tunnistaa lattian riimuista tuttuja kuvioita, joita on kasvikirjansa kannessakin. Kysessä on typerä sanaleikki: ei puutarha, vaan "Luutarha", vaikka selkeästi viittaa kasveihin.

- Kompanja on ymmärryksensä mukaan ensimmäiset kulkijat käytävällä pitkään aikaan. Edessä on portaat alaspäin, noin 50 askelmaa. Portaikon pohjalla kaksoisovet, vetokahvoinaan ison eläimen syöksyhampailta vaikuttavat kahvat, mahdollisesti ison villisian. Ovessa on myös kaiverrus, mutta se on ajan turmelema

- Gi kuuntelee oven edustalla, jotain kuuluu: se ei ole tasarytminen, mutta aina silloin tällöin kuuluu jotain ääntä, mitä hän ei tunnista. Ääni on erilainen joka kerta, rasahduksia, kilahduksia, kolahduksia.

- Hapertuneen vanhan puuoven kaiverrus kasataan, mikä vie aikaa

Ovi

Fynn tunnistaa kaiverruksen. Se kuvaa vanhojen henkien lepyttelyrituaalia. Rituaalia käytettiin, kun haluttiin mennä pyhään paikkaan. Tuolloin mentiin nelinkontin ja nöyrästi, ei reteästi. Ensin karistettiin tien pöyt, sitten kuljettiin maan matalana.

- Vedettäessä oven kahva on jäädä käteen

- Gi nitkuttaa ovea auki ja oven raosta kaaressa heilahtaa metallinen terä pään korkeudelta

Valtava huone

- Iso huone, soihdun valo ei valaise kokonaan. 10 m korkea, ainakin 20 m sivuille päin, Vastakkaista seinää ei näe

- Sisällä on riveittäin kasvipenkkejä, kasvualustapenkkejä, täynnä sieniä

- Oven takaa kuullut äänet kantautuvat toiselta puolen huonetta, jotain metallin, kiven raahaavaa, laahaavaa ääntä

- Sigira tutkii kasvipenkkejä, Gi lähestyy ääntä seinustan kautta kiertäen oikealle Fynn seuranaan, Sara lähtee vasemmalle. Sigira huomaa, että kasvaa pientä piikkimäistä, oranssia sientä, joiden kasvualustana on luita, mitkä näyttävät kookkaamman maatalouseläimen luilta

- Fynn ja Gi kiertävät kasvupenkkien ohi. Kasvupenkit, joissa erilaisia sieniä kooltaan ja väreiltään, päättyvät. Päädyssä on seinä, jos olisi kirkko, siinä olisi alttari, puolikaaren muotoinen syvennys, minkä valkokalkkisille seinille on kirjoitettu vanha tekstiä. Gi tunnistaa suurin piirtein, että kyseessä kirkollissävytteistä tekstinä: "Laske minut näihin maihin ja elän ikuisesti"

- Sigira arvelee kyseessä olevan jokin uskonnollinen uskomus

- Sara löytää luista tehtyjä puutarhatyökaluja. Sara löytää myös kauniin kolmipiikkisen käsikuokan, mikä hopeinen kahva on koristeltu. Saran takana näkyy jokin hahmo, mistä Sigira varoittaa karjaisemalla.

- Kompanja poistuu takavasemmalle.