Lähdetään Karhun talolta luoteeseen. Joki tulvii, on kevät. Fynn mainitsee olevansa panssaroitu ja näyttää katsojien silmiin öljytyltä muskelisankarilta. On myös näköjään parranajon tarpeessa yllättävän usein.

Heti kärkeen suota ylittäessä edessä on joku metallisesti muriseva puskan takana. Puska savuaa jostain kaasusta. Mikä siellä onkaan, sillä on paha hengitys.

Elia katsoo ankan silmien läpi. Pusikossa näkyy villisian kokoinen hahmo. Kreivi loihtii taian, joka houkuttaa otuksen ulos. Se on härkämäinen, sikamainen, metalli-ihoinen hökötys, jonka sieraimista tulee vihertävää kaasua ja naamassa on suolenpätkiä ja verta. Olisko ollut aterioimassa. Otus hyökkää puskasta kohti.

Ja sitten mätetään. 

Possu yrittää kovasti ahkeroida Fynnin suolia ulkopuolelle mutta kilpistyy toistuvasti öljyttyihin metallisiin vatsalihaksiin.

Myrkkyhuurujen välttelyä, väistelyä, torahampaiden kolinaa rintalihaksiin, vasaran mätkettä, lenteleviä veitsiä. Possu kaatuu, mutta tarvitsi huomattavan pehmityksen ensin.

Kreivi avaa possun tieteen nimissä. Nahka tosi kovaa ja otuksella on happoa tuottava rauhanen. Rauhanen napataan irti, sidotaan possunsuoliin ja possun nahasta tehtyyn nyyttiin.

Sitten rämmitään suolla. Kohdataan metsästäjä (Susi) joka on Kreiville ja Fynnille tuttu. On menossa samaan suuntaan - siis käännetylle tornille, koska siellä on kuulemma markkinat.

Lähdetään samaa matkaa, ja saavutaan seuraavana päivänä markkinoille ihan oikeaa tietä myöten.

Markkinat ovatkin eri paikassa kuin oletettiin. Samanlainen kivetty monttu suossa kuin jo aiempi tuttu käännetty torni, mutta siitä länteen.

Katsotaan ympärillemme ja tutkiskellaan. Kreivi kaveeraa kaikkien kanssa ja yrittää juottaa sulkavia känniin. 

Ei tarvitse känniä diileihin. 12 sp maksaa lippu kun tinkaa kohteliaasti.

Ilmalaiva on pienehkö purtilo, tusina miehistöä. Muuten ihan perus paatti mutta vesi puuttuu alta.

Laivaan pääsee tornin keskelle hyppäämällä josta leijutaan ylös laivaan.

Laiva lähtee pohjoista (etelää?) kohti, ja ylittää pian aiemmalla reissulla kohdatun läpäisemättömän tulisen rajan. Tulirajan yllä Kreivi yrittää haistella magiaa ja mitä siellä oikein tapahtuu, mutta ei osaa mitään omalta innostukseltaan. Kreivi hihkuu kokoajan jotain lentämisestä ja miten siistiä ja miten huikeaa, ja niin edespäin.

Elia huomaa rajan yllä että laiva täristää hieman.

Elia sniikkailee miehistön perässä selvittääkseen onko jotain vinossa. Kannen alla on useamman hehkuvan kristallin häkkyrä ja sen ympärillä huolestuneen oloisia Sulkavia. Konehuone!

Kristalleissa on ilmataikuutta, mutta sen seassa on pieniä nykäyksiä ihan kuin magiaa vähentyisi pala kerrallaan.

Elia tutkailee mikä voisi aiheuttaa magian imemistä. Sehän on .. Fynn.

Elia pyytää Fynniä lopettamaan. Fynn kieltää kaiken eikä lopeta.

Tarkemmin tutkaillessa ongelma olikin addiktiivinen jalokivi Fynnin kukkarossa. 

Kivi on kirottu tavalla että sen omistaja ei oikeasti, mitenkään, ollenkaan haluaisi luopua siitä. Kreivi heittää disrupt magicin joka katkaisee kirouksen, ja Fynnin mielestä kivi on kerrankin vain mälsä kivi.

Kreivi viskaa kiven laidan yli, mutta Elia nappaa sen. Aiheesta käydään pieni järkikeskustelu, jonka päätteeksi Fynn koukkaa sen Elialta ja nakkaa laidan yli. Elia itkee koko loppumatkan sen perään. Kivi on nyt jossain tuolla alhaalla syömässä magiaa. Se on ihan varmasti okei, varsinkin rajan ympärillä olevan kaoottisen taikuusmyrskyn kohdalla josta kukaan ei ymmärrä mitään.

Saavumme Hämäränpään ulkopuolelle. Satamassa (?) on myös käänteinen torni, mutta selvästi ehjempi ja toiminnassa. Jatketaan tietä pitkin peltomaisemaa kohti Hämäränpäätä.

Hämäränpäässä on hyvin samanoloista kuin Omenalaaksossa, mutta paljon värikkäämpää. Vastaantuleva väki ei ole yhtä automaattisen puheliaita kuin Omenalaaksossa vaan enemmän omissa oloissaan pysyviä. Lähes pelkästään ihmisiä, joka on vähän yllätys.

Kaupungin portin yllä lukee jotain mitä kukaan seurueesta ei osaa lukea. Kreivi kopioi tekstin talteen. 

Portinvartijoilla on toisella leväparta ja toisella läpinäkyvät siniset montut silminä. Vartija on hökötyksissään kuullessaan että kävijät ovat ensikertalaisia Hämäränpäässä ja tarjoaa kulkijoille matkailupassia. On kuulemma helpompaa rajapisteillä.

Kreivi teeskentelee olevansa keskenään eikä noiden muiden tavisten kanssa, ja julistaa olevansa KREIVI ja diplomaattimatkalla etelästä. Vartija huomaa Kreivin pömpöösiyden ja hoputtaa Fynnin ja Elian eteenpäin, koska tärkeämpiä asiakkaita tuli.

äbläb "lähettiläänä ystävällistä sanomaa päättäjille" bläb ja vähän hopeaa viuh kädestä toiseen. Kreiviltä kysytään että halusiko hän kenties tavata niitä hienostelevia johtajia vai niitä oikeita päättäjiä? Oikeita, tietysti.

Kreiviä lähdetään johdattamaan. Fynn ja Elia katsovat parhaaksi seurata vähän matkan päästä koska silloin kun asiat menevät tosi hyvin, ne tuppaavat usein menemään tosi hyvin pieleen.

Kreivi johdatetaan pimeälle pienelle kujalle. Sellaisen oloinen kuja jossa tolloja rikkaita turisteja siivotaan helyistä, ja todennäköisesti hengestä. Vartija jää hengailemaan taaemmas.

Kreivi innostuu tästäkin sarjasta paikallisia nähtävyyksiä ja paiskoo false friendshippiä koko rikollisliigaan.

Elia ja Fynn tulevat paikalle jossa kuja alkaa kadulta. Elia hämää vartijaa teeskentelemällä tolloa turistia joka huutaa vartijaa paikalle auttamaan jossain. Rikolliset ovat hämääntyneitä kun yksi heistä päätti alkaa kaveerata Kreivin kanssa, koska tosi hyvä jätkä.

Kreivi neppaa kiiltävän kolikon ilmaan uudelle kaverilleen ja ilmoittaa että mahtavaa jengiä, juuri keitä etsinkin mutta nyt pitääkin mennä jnejne. Rikollinen toivottaa hyviä päivänjatkoja. Kreivi huikkaa vartijalle ohimennen että mahtava tapaaminen. Elia säätää edelleen vartijaa solmuun turistina joka tarvitsee joka asiaan neuvoja.

Päästään jatkamaan kaupunkiin taas vähän viisaampina. Fynn näyttää tosi .. hirveltä. Parikymmentä senttiä sarvia ja karvainen naama jossa on nyt myös turpa, kiiltävän lihassarjan yllä.

Minotaurukselta pöllitty panssari lienee viritetty. 

Kaupungin kadusto on todella epäselko ja suorastaan labyrintti muiden mielestä. Kaupungin kadusto on Fynnin mielestä tosi selkeä ja helposti navigoitava.

Minotaurukselta pöllitty panssari lienee .. joo

Kaupungissa on sisäkkäisiä muureja. Uloimmilla kehillä on vähän köyhää, sisempänä on hieman äveriäämpää. Päätetään mennä hieman sisemmäs kaupunkiin. Uudet portit, uudet vartijat.

Tällä kehällä on porvarillisempaa. Keskiluokkaisempaa ja mukavampaa. Pääsy sisempien muurien sisälle maksaa jo hopean että ryysyrahvaskin tietää missä pysyä.

Avarammat kadut, fänsympää. Aukiolla on jonkun ylvään ja parrakkaan tyypin patsas.

Seurue suuntaa aukion reunalla olevaan Mustan Mäyrän majataloon, jota aiempi ja tosi luotettavaksi osoittautunut vartija suositteli.

Tiskin takana on pyöreä nainen joka selvästi diilailee turisteille ns. hyvää tarjousta. On tosi vaivaantunut kun kertoo mitä keitossa on ja seurueessa näyttää olevan tyyppi (Fynn) joka saattaisi olla keiton lihapalojen serkku.

Kaupungin rakenne ulkoa sisäänpäin: Slummi, kauppa-alue, käsityöläisalue, aateliston alue, yliopisto.

Kreivi tutkii aateliston ja yliopiston, Fynn ja Elia slummin, kaupat ja käsityöläisalueen.

Tällä hetkellä ideana on tuoda Hämäränpäästä takaisin mm. läjä kirjoja historiasta, magiasta ja mistä lie mitä etelässä ei löydy tietoa. Vaihtoehtoisiakin näkökulmia.

Yliopisto on sotakoulu! College of War. 

Koulu vaikuttaa olevan tosi outo. Filosofisia pohdintoja portailla ja muuta todellisuudesta irtautunutta akateemishippeilyä. Kreivi teeskentelee tällä kertaa vierailevaa tutkijaa etelästä ja etsiskelee muutakin kuin esoteerisia pohdintoja nurmikoilla.

"Sääntö nr 1: Etsi ensimmäiseksi dekaani. Katso siis korkeimmasta tornista."

Kreivi etsiytyy dekaanin sihteerin luo ja ilmoittaa saapuneensa. "Vieraileva tutkija professori Kreivi, päivää."

Sihteeri on tosi epäkiinnostunut ja nyökkäilee että on kiinnostavaa, juu, vai etelästä. Jaa.

Dekaani saapuu ovelle nokosilta heränneen näköisenä. Parikymppinen, komea, bilehabitus. 

Dekaani on krapulainen ja haluaa hoitaa palaverin nopeasti. Kyselee että mitäs. Kreivi kertoo olevansa vieraileva luennoitsija vaikka dekaani ei mitenkään muistakaan kutsuneensa. Kreivi syyttää byrokratiaa tuohtuneena, ja poistuu pitämään luentoa.

Luento menee hirveän hyvin, ja sitten Kreiviltä aletaan kysymään opiskelijoiden puolelta oikeasti napakoita kysymyksiä.

Ohittaen kysymyksen täysin Kreivi vastaa anekdootilla metallisiasta jolla on happorauhanen, katsokaas juuri tällainen metallisian happorauhanen - jonka Kreivi kaivaa laukustaan ja syövyttää reijän luentosalin lattiaan.

Leena -niminen opiskelija ei jätä Kreiviä rauhaan, koska Kreivi on -jotenkin- loukannut ja haastanut häntä tai hänen akateemista ideologiaansa syvästi. Tässä on ilmeisesti syntynyt jokin erittäin kunnia-akateeminen hanskalla läpsäisty haaste. Kreivi on siis arvoinen väittelykumppani vaikka Kreivi ei tiedä mistä väitellään.

Fynn ja Elia selvittelevät mitä kaupungissa on, ja miten täällä voisi elättää itseään. Vartijoita esimerkiksi tarvitaan laivoille ja karavaaneihin. Hämäränpäästä lähtee laivoja pidemmällekin pohjoiseen. 

Täällä kevät on pidemmällä, ja siksi saatavilla on eri kamaa kuin toisella puolella rajaa. Elia investoi uusiin perunoihin ja alkaa pystyttämään pottukauppareittiä käänteisen tornin markkinoille futuurien toivossa.

Hämäränpää on kuulemma valtakunnan pohjoisin pers- .. perähikiä. Huom: Eivät ehkä ole kuulleet Omenalaaksosta. 

Ilmansuunnat ovat nurinpäin, toim.huom.

Yleisesti paikasta: Täällä oikeauskoisuus on auringon jumalaan uskomista, mutta eri tavalla kuin kotopuolessa. Enemmän sekä aurinko & kuu saman kolikon eri puolina. Kerettiläiset ovat sitä mieltä että jumaluus on mitä siitä itse tekee, ja aatelispuolella asuu eräällä kadulla muutama jumalaksi ilmoittautunut jotka haluavat olla palvottuja. 

Niitä voisi ehkä moikata ja katsoa mitä hittoa.