Napakka talvikeli ja lähtö jokea pitkin mahdollisimman lähelle patsasta. Matkan varrella ihmetellään jälleen saaria joissa pitäisi olla jotain kiiltävää nähdyn, mutta tälläkään kertaa ei pysähdytä.

Ensimmäinen uusi aamu koittaa ilman hämminkejä. Suunta valitaan koilliseen vielä käymättömän alueen kautta.

Alue on matalaa, kumpuilevaa maastoa ja kuljettavan reitin etsiminen on aika nopeanheittoa. Kompanja tutkii ja on tarkkana mutta alueella ei näytä olevan mitään poikkeuksellista.

Lähdetään aamunkoitteessa kohti jättiläistä. Kirpsakka alkutalven ilma saattelee matkaan. Talvivarusteet mukaan. Koska ollaan ensimmäinen matkaanlähtevä kompania, otetaan vene ennenkuin toiset ehtivät sen tehdä. Joki on autio muista veneistä. Rajalla pysähdytään hörppimässä sumpit. 

Matka jatkuu joen kääntyessä oikealle järven (not a järvi) suuntaan. Pohditaan pysähtymistä saarelle jossa kalastaja sanoi olevan kiiltävää huipulla. Jyrkkä seinä, vaatisi hyvän kiipeilijän. Ei pysähdytä, jatketaan kohti jättiläistä. Veneillään niin kauan kuin nopeuttaa matkaa, pysähdytään leiriytymään rannalle. Fynn ilmoittaa että otetaan vahtivuorot ja leiri vähän kauemmas rannasta. Notski pakko laittaa ettei jäädytä. Kreivi eka vuoro, Fynn toka, Sara kolmas. 

Saran heräillessä vuoroonsa on talvisen hiljaista. Lähdetään koilliseen korkkaamattomaan ruutuun: Adventure! Maasto kumpuilevaa ja kukkulaista. Maa sentään on jäistä joten ei ole mutavaellusta. Mitään kiinnostavaa ei löydy. Not an adventure! Uusi leiriytyminen. Kreivin vahtivuorolla kuuluu rasahdus. Kiiluvat silmät tuijottavat. Kreivi heittää makkaran pensaisiin, pian tulee ilves ja hotkaisee sen. Mitään muuta kiinnostavaa ei yöllä tapahdu. 

Seuraavana päivän jatkamme koilliseen. Kukkuloilla hiljaisuus voimistuu - eläinten äänet puuttuvat täysin, tuuli vain ujeltaa. Maasto pysyy kukkulaisena, leppä- ja koivumetsää. Nuorehkoa skuttaa. Hiljaisuuden korvaa metsän eläinten römistely. Tikat rääkyvät puissa. Ilta saapuu taas. Yö menee mukavasti, ei ylläreitä. Aamun valossa huomaamme saapuneemme ikimetsään. Jatkamme kaakkoon. Mitään ihmeellistä ei tapahdu vieläkään - matkanteko sujuu kerrankin ongelmitta. Illansuussa savutaan metsän rajalle, jättiläinen näkyy iltaruskossa. Uusi leiriytyminen.

Puolenyön paikkeilla Fynnin vahtivuorolla tämä näkee jotain liikkuvan metsässä. Kaksi vitivalkoista kiiluvaa silmää tuijottaa. Opaalinmuotoisia, kiiluvia silmiä kahden ja puolen metrin korkeudella. Kolmisen metriä korkea humanoidi. Mörkömäinen. Tai oikeastaan: se on mörkö. Fynn vilkuttaa sille, se vilkuttaa takaisin ja lähtee tulemaan luo. Mörön ympärillä ilma väreilee kylmyyttä.

Fynn herättelee muut. Kertoo että mörkö saattaa olla symppis. Fynn kysyy mitä sille kuuluu, mörkö mölisee takaisin. Fynn kaivaa perunaa repusta ja tarjoaa mörölle. Mörkö ottaa perunan ja mölisee tyytyväisenä. Mörkö istahtaa notskin ääreen. Kreivi kaivaa repusta pari perunaa mörölle, Sara marjoja, Fynn teetä. Mörkö ölisee lisää, laittaa kädet maahan, ottaa routamaata käsiinsä, syö vähän, tarjoaa muille. Kaikki syövät multaa, jee! Kreiviltä ja Fynniltä mudan syöminen sujuu ongelmitta, Sara saa vatsavaivoja pariksi päiväksi. Kun kaikki ovat mutustelleet multaa, mörkö kääntyy ja sanoo "Kiitos!" ihan ihmisten kielellä. Kiittelee Fynniä aiemmasta käytöksestä. Kreivi pohtii ja tajuaa että mörkö varmaan lumosi maan joten sen syönti sai puheen tajutuksi. Tästä kysyttäessä mörkö kertoo "olevansa maata". Tämä nimenomainen mörkö on niiden versio maagista / oppineesta. Kuulemma jatkossakin ymmärrämme juuri tämän mörön mölinää. Möröt asuvat Puun lähellä; viljelevät ja syövät köynnöksiä. 

Sara esittäytyy mörölle. Samoin Kreivi. Kreivi ojentaa päivän perishableseja lahjana, mörkö ojentaa takaisin kauniin vihreän kristallin. Aamulla kun herätään, notskin vieressä on vain kivi siinä missä mörkö oli. Ja Saralla on kamala ruokamyrkytys. Aamu menee Saran herättelyssä. Lähestytään Jättiläistä polun kautta. Sara pahoinvoi ympäri kanjonia. Kreivi koettaa parantaa Saraa maagisesti, toimii ainakin osittain. Kiipeäminen kukkulalle silti rankkaa. Onnistumme silti, hurraa! Illan taittuessa saavumme patsaalle. Päätetään majoittua patsaan juurelle ulkopuolelle ja mennä aamulla sisään. Levätään. Aamun vahtivuoron lopulla Saralla horkkaolo, ehkä hallusinoi. Tai sitten ei. Näkee vierellään istuskelevan tyypin joka kysyy onko ok jos lämmittelee nuotiollamme. Sara toivottaa tyypin tervetulleeksi. 

"Oletteko jotain matkamiehiä?" hyypiö kysyy, Sara kertoo meidän olevan Omenalaaksosta lounaan suunnasta. "Jaa," hyypiö jutustelee. "Linjan takanako? Jäänyt sodan jalkoihin?" Sara hämmästelee mitä hyypiö tarkoittaa. Hyypiö lupaa kertoa jos saa teetä ja jotain vahviketta. Sara herättää Kreivin, Kreivi ei näe hyypiötä mutta antaa Saralle taskumattinsa ja nukahtaa taas. Hyypiö palaa näkyviin ja esittäytyy Carliksi. Kuulemma vahtina täällä. Sara utelee asioita. Paljastuu että paikka on nimeltään Vartiotorni #4. Kuulemma etelässä raivoaa sota, "leviää varmaan tännekin asti joskus." Ei tiedä Omenalaaksosta.

Väittää vuodeksi 1834. Sara kertoo varovaisesti että jotain jännää on ehkä tapahtunut, aikavyöhyke-ero tai jotain. Carl kääntyy Saraa kohti, kasvoina pääkallon kasvot ja läpinäkyvä olemus. Pelottava hyypiö, pimeää magiaa. Sara ei vähästä panikoi, jatkaa juttelua. Symppaa haamua. Hämmentynyt haamu haluaa Saran mukaansa Jättiläisen huipulle katsomaan maisemia. Sara herättää muut. Muutkaan eivät massiivisesti panikoi, mutta nyt kaikki näkevät Carlin. Kreivi pyytää Saralta taskumatin takaisin, hörppää ja tarjoaa Fynnille jolle myös tässä kohtaa kelpaa aamutuikku. Seurataan haamua portaisiin ylös. Haamu liitelee metallioven läpi. Avataan ovi, tuttu kruunutasanne odottaa. Haamu smyygailee reunalta. Mennään varovasti perässä. Sara näyttää missä Omenalaakson suunta. Haamu kertoo että etelästä tullut anarkkeja ja sota olisi jo niillä paikkein missä Omenalaakso nykyisin sijaitsee.

Sara päättää olla rehellinen ja sanoo haamulle että aikoo kertoa nyt ikäviä juttuja. Haamu alkaa väreillä ikävästi. Sara kaivaa peilin ja näyttää Carlille, Carlia ei huvita pelleillä peileillä. Sara kertoo että sota oli kauan sitten ja että Carlin puoli epäonnistui. Carl ei suhtaudu myötämielisesti ja päättää kuristella Saraa. Sara peräytyy ja läväyttää peilin kummituksen naaman eteen. Kummitus kääntää katsettaan eikä katso suoraan peiliin. Kreivi heittää False Friendshipin ja saa läpi. Carl Cummitus Curistaa Saraa. Sattuu pahasti. Mutta elinvoimaa Carl ei saa imettyä. Kreivi fast talkaa Carlin ymmärtämään että on upseeri ja Carlille on myönnetty vuosiloma. Carl catoaa ciitollisena, sanoo menevänsä sinne missä Wilhelmina on. Vähän parannusloitsuja Saraan ja tilanne parempi.

Fynn varoittelee että kellarissa odottaa vihainen mämmi. Lähdetään portaita alas. Pimeää. Fynn pudottaa soihdun alas. Ei näy liikettä, kuuluu veden solinaa. Fynn laittaa köyden kiinni, lähdetään kapuamaan alas. Fynn ehtii alas ensimmäisenä. Siellä missä Jättiläisen oviaukko on ylhäällä, täällä on kolme holvikaarta. Ja toisaalla nurkassa hyrrää mämmi. Fynn viskaa öljyä mämmiin ja aikoo flambeerata sen. Mämmi kiukustuu ja lähtee aaltoilemaan kohti. Fynn viskaa soihtua kohti öljyistä mämmiä. Mämmi kärtsää hyvin mutta hyökkää silti. Fynn hyppää köyteen, mämmi tarttuu Fynniin. Syövyttävä mämmi housunlahkeessa ei ole hyvä asia. Sattuu siis hieman. Saadaan Fynn ylös, Sara viskaa tulipalloa mämmiin. Huone täyttyy räjähdysmäisesti tulesta ja mämmi höyrystyy. Mennään kaikki alas, osa kulmakarvoista puuttuen. Soihdut liki kaikki sammuneet. Fynn ehtii smyygailla vähän. Siellä missä mämmi oli aluksi näyttää olevan pari valokristallia (samanlaisia kuin majakassa) lisää. Fynn kaataa öljyä kristalliin, kristalli alkaa valaista huonetta. 

Mennään holvikaarille penkomaan. Vasemmanpuoleisen suunnalta kuuluu veden virtaamista. Mennään ensiksi sinne. Fynn ensimmäisenä. Seinät suorakulmaisia kiviblokkeja, lattia laatoitettu pienin kivin siististi. Yksi seinä luonnonkiveä, siinä virtaa pieni vesivirta rakennettuun altaaseen. Ei mitään maagista. Jotain pielessä altaan pohjassa. Fynn ronkkii allasta, löytää jotain. Nappaa ylös, sininen jalokivi. Kakkosholvi: käytävä eteenpäin. Kolmas holvi: huone jossa seinällä ohjeita viestien lähettämisestä. Kreivi kopsaa parchmentille. Jatketaan keskikäytävää. Huolestuttavia railoja katossa, ei näytä ihan vakaalta. Käytävä jatkuu 50m, taas holvikaari. Fynnin niskaan putoaa jotain. Fynn pyyhkäisee niskaansa, heilauttaa mämmin lattialle. Aika iso mämmi. Fynn iskee mämmin kuoliaaksi. 

Jatketaan eteenpäin. Perällä iso huone, liki yhtä iso kuin se josta tulimme. Mutta perin tyhjä. Seinissä paljon kaiverruksia ja kuvioita - kopioidaan ne ja päätetään lähteä paluumatkalle tutkittavan ruudun kautta. Kolme päivää matkaa, Sara heittelee juhlaillallisia kaikille. Joen mutkassa on tasankoa, kumpuilevaa maastoa pensailla ja puilla. Kaiken keskellä illansuussa löydetään seitsenkulmion muotoinen rakennus, pienen kartanon kokoinen. Samaa arkkitehtuurillista tyyliä kuin Jättiläinen. Kreivi nimeää sen: SEPTAGON. Carl Cummitus Cävelee linnakkeelle tervehtien Creiviä. Kummituslinna. Poistutaan. Kävellään joelle kohti venettä. 

...ja helvetin haukikäärme suhisee kaislikossa.

Kreivi luo cantripin isosta olennosta joka säntää haukikäärmeen ohi takaviistoon. Haukikäärme sukeltaa. Odottelemme. Hetken kuluttua kaukaa (sieltä minne illuusio meni) kuuluu polskahdus. Hetkellisen veneen, veden ja elämän ohuuden tuijottelun jälkeen päätetään kävellä kotiin. Veneen voi noutaa joku muu. Päästään turvassa kotiin.