Harmaa päivä, pilvinen, tuulee vähän, ei sada mitään. On pakkasta.

Viime yönä ollut täysikuu, pilvetön taivas. Yöllä on siis valoisampaa kuin päivällä. koska auringon edessä on pimeä kuu. väri on syvänsininen, näkyvyys sama kuin pimeänä yönä.

Alkaa tulla lunta, ja sitä tulee enempi ja enempi, kunnes puolenpäivän aikaan sukset alkaa hautautua vaikka liikkuu.

Sää on kamala, joten majoitutaan Feben tutuille Aadilfille ja sinisen talon Bensille.

Annetaan tuliaisiksi lampaanpotka, ja säästetään loput linnuille.

Esittäydytään, Sigira menee auttamaan pulassa olevaa Bensiä keittiöön kokkauksen kanssa, ja Sara ja Febe koristelevat huonetta Aadilfin kanssa huomenna kylään tulevalle suvulle.

Aadilf lukee jouluevankeliumia ja koko seurue nyökkäilee mukana.

Yön tullessa ilma kirkastuu ja kuu paistaa kauniisti. Kirkas kuulas yö.

Sigira utelee linnuista tietoja. Bens tietää että Kuolon kruunulla on kadonnut ihmisiä, jotain pahaa on käynyt. Mustat linnut tuovat huonoa onnea, ja niitä syytetään katoamisista.

Bens ei uskaltaisi mennä sinne.

Sara ja Sigira näkee unia risu äiästä, joka kuikkii kuun takaa

Sara tuntee luissaan pahuuden aamulla, joka on tumman violetti.

Nyt on kirkasta, suksilla matka kulkee hienosti.

Suksilla kulkee miellyttävästi, matka kellarille taittuu.

Puolen päivän paikkeilla päästään perille. Kaukaa jo kuuluu kumu

Bassovaris!

Pitää meteliä mutta oktaaveja alempaa.

kuuluu kumua...jokin varikselta kuulostava -mutta oktaaveja alempaa - raakkuu kohteella.

Edessä siintää isojen puiden ympäröimä kallio: septagonin muotoinen!

Sara kertoo että paikka vaikuttaa pohjoisessa sijaitsevalta paikalta, jota Kreivi kutsuu Septagoniksi. Siellä he olivat törmänneet aavemaisiin oelntoihin, jotka pystyivät sulaustumaan lattiaan kuin neste! He oliva tpäässeet nipin napin pois paikalta, pakenivat henkensä uhalla.

Nelimetrinen hahmo, kuin ruttolääkäri nokkamaskeineen.

Örisee: "Mitä teette täällä?". Lumi kajisee örinää

Käskee häipymään

Käskee häipymään, koska tää paikka ei oo meille, koska kuollaan jos mennään tonne. Kertoo että ei itse ole elävä. On varis. Vartioi kuoloa. Odottaa että kuolo herää, noin 35min päästä kun kuu menee kunnolla auringon päälle. 

Eka muuttuu variksiksi, sitten loihtii esiin haukikäärmeen. ja muuttuu haukikäärmeeksi

Sara on innoissaan, ja haluaa näyttää taitojaan, loihtii feastin.

Sigira näyttää sirpillä taitoja, Febe voimiaan.

Ykskaks on ihan pimeää. Ei edes violettia. Edessä varis. Edessä ja takana polkuja. Suurin osa kulkee ympyrää.

Polkua pitkin lähestyy hailakka väritön hahmo

Sara yrittää kysyä neuvoa varikselta, mutta varis katosi

Vaikuttaa siltä, että ollaan enemmän metafysiikassa. VAriskin sanoi jo että ei tämä ole paikka.

Polkuja on jotain 50-60. Suurin osa menee ympyrää. Mennään polulle joka ei mee suoraan, hahmo seuraa mukana.

Retkikunta näyttää vanhemmalta. Harmaita hiuksia, naururyppyjä, kulumaa, muutama hyvin syöty kilonen.

Hailakka tyyppi lähestyi silti, joten kaikki astui pois polulta.

Ja se pitkä sekunti päättyi. Ollaan takas variksen edessä.

On kulunut 1 sekunti.

Sigira kertoo varikselle mitä tapahtui, varis sanoo hyvä.

Sigira lähtee metsästämään jalopuun pähkylää kruunusta, Febe ja Sara kaivaa lunta.

Metafyysisessä tilassa peili ei heijastanut, valo ei valaissut

Retkikunta päätti lähteä sisälle Kuolon kruunuun. Febe avaa oven lausulla "Kuolo", ja oven laatat muuttuvat vihreiksi ja ovi katoaa. Kuulu raskaita skelia, joten tyypit poistuvat huoneesta takaiisn ulos, ja kuuntelevat hangen piilosta: kivinen salaovi avautuu, raskaat askelet kulkevat läpi tyhjän huoneen, kvinen salaovi avautuu ja sulkeutuu taas.

Febe sytyttää soihdun ja kompania hiipii hiljaa kulkijan perässä samaan suuntaan.

Soihtu palaa heikosti, ikäänkui8n pimeä kuu painaisi sen valon lyttyyn.

Sara jää virittämään ansaa metallityypille, Febe ja Sigira etenee heittelemällä hevosenkenkää ja vetämällä sen köydellä takaisin. 

Sara saa viritettyä ansan ja crowbarin metallille. Febe ja Sigira pääsee perille, mutta ei saakaan ovea auki, vain lukon. Metallityyppi pääsee huoneeseen helposti. (Niitä on ehkä kaksi, koska tuli liian pian!) Sara tekee spellin

Sara räjäyttää/sulauttaa robotin / robotit. Sigira herättää pyöreässä huoneessa ilmassa leijuvan pojan. Poika on sama kuin septagonissa kidutettu/kuulusteltu poika.

Pojalla kaksi ilmassa leijuvaa miekkaa, jotka lähtevät hänen mukaansa pojan herättyä. Poika esittelee itsensä Timoksi

Kuolema nimeltä Timo

Timo alkaa leirissä valitella, että tuntuu oudolta, ja hänen rintansa hehkuu. Timo epäilee räjähtävänsä pian. Hän kertoo myös että pohjoisesta lähettivät hänet tänne etelämpään. Tarkemmin Vilhelmiina lähetti. 

Puolen yön aikaan maailma täyttyy valosta, ja Timo on kadonnut. 

Vuosi on 280.