Kaunis päivä, lähdetän lounaaseen, satoja vuosia vanhaa ikimetsää, eteneminen vähän sen mukaista.

Elia ottaa rohkeushömpsyt.

Aukiokahvit koska rajasumpeille ei nyt ollut mahista. Ikiluontoa, jossa kukaan ei ole koskaan käynyt aiemmin, tai siltä se näyttää. 

Sigira intoilee kasveista, mutta lähinnä on havusettiä.

Sigira suunnistaa kasvuston perusteella, vetää joukkoa.

Febe jättää matkan varrelle pieniä puihin raapustettuja F-kirjaimia, että löydetään takaisin. Sigira suunnistaa joukkueen kasvien perusteella eteenpäin.

Leiriydytään notkelmaan.

Aamuvahtivuorolla näkyy liikettä, joku kävelee kukkulalla josta laskeuduttiin tänne. Ihmisen kokoinen, kahdella jalalla kulkeva. Sigira vlikuttaa ja hahmo heiluttaa takaisin. Saadaan seuraa.

Tyyppi on peuransarvipäinen lihaskimppu matkakamppeet mukanaan.

Pyydetään se kahville

tyyppi esittäytyy nimellä Isontalon Nyl

Hän onkin Vaatehuoneen Simo Hei, ja esittelee kauppatavaraansa.

Nyl kertoo hengaavansa ISON RAJAN eteläpuolella. Pohjoisessa hän ei käy, ISON RAJAN toisella puolella. Ei ole varaa lentää sinne. Ei siitä vaan kävellä.

Febe ostaa puisen mekaanisen hämähäkin. Kun raha vaihtaa käsiä, ukko katoaa.

Hämähäkin voi vetää jousesta ja se liikkuu.

Sanoi että täällä solassa tapaa ihmisiä

Metsä loppuu puolen päivän aikaan, matkanteko helpottuu.

Havupuut vaihtuvat koivikkoon-lepikkoon

näkyy hevonen ja kärryt. moikataan kun osuu kohdalle. kärryssä olijat säikähtää meitä, kannustavat hevosta vauhtiin.

onkin omenalaaksosta tuttu tyyppi. luulivat meitä inkvisiittoreiksi, ovat helpottuneita kun ei oltukaan.

ovat tukkeja hakemassa puolilaillisesti

Eivät ole käyneet pidemmällä alueella, eivätkä osaa siitä kertoa juuri mitään.

Päätetään lähteä kohti männikköä VAROVASTI, ja katsoa kauempaa mitä siellä tapahtuu.

Omenalaaksolaiset siis kertoi että siellä on isompi operaatio ja tyyppejä

Männikössä näkyy kiikareilla katsoen savupatsaita.

alkaa tulla vastaan merkkejä asutuksesta; polkuja, metsästysansoja (pienriistaa), joku on rakentanut pienen sillan puron yli --> täällä on selvästi ihmisiä

Elia kiipeää puun latvaan ja näkee tyyppejä kauempana. Ankka lähetetään katsomaan lähempää. 5 erikoisesti pukeutunutta, vanhanaikaisissa vaatteissa olevaa, karvahuppureunaista henkilöä nuotion ääressä lämmittelemässä.

Vaikuttavat ihmisiltä, paitsi että jokin näyttää olevan vähän off.

Päätetään kiertää tyypit ja leiriydytään ilman nuotiota. Herätään torven soittoon.

Maasto muuttuu päivän mittaan. Nuorta metsää. Enemmän ja enemmän jälkiä siitä, että täällä asutaan. Kävellään jo kärrypolulla.

Suoraan edestä kuuluu torvensoittoa. Lähetetään taas Ankka 1,5 km eteenpäin katsomaan tilannetta.

Näkyy kylä!

Kylän keskusaukiolla on kivistä kasattu suuri ihmishahmo.

Tällä hetkellä kuljetaan jo ihan oikeaa tietä pitkin.

Jotain ISOA tulee. Elia kiipeää puuhun.

Sigira myös

Se ISO on nelijalkainen kasvimateriaali, joka on juoksemassa meistä ohi

Annetaan mennä ohi.

Hevosen kokoinen, mutta päätön.

Perässä tulee kolme tyyppiä. samoja kuin leirinuotiolla.

Saavutaan kylälle. Savun tuoksua. Paaluaita.

Kasvipaimenilla on kepit ja lasso, kiroilevat paljon

Tervehditään. Tyyppi on kasvimateriaalin peitossa. Sammalta, jäkälää? Vaikuttavat ihan ystävällisiltä mutta varautuneilta.

Portilla huppupäinen henklö. Naamassa kasvustoa, samaa kuin Luutarhassa (1)

SIgira kehuu kasvustoa tyypin naamassa, ja kertoo kasvi-ihastuksestaan, ja siitä että tiimi on kulttuurintutkimusmatkalla, mutta myös Sigira on etsimässä opettajaa.

Luvataan odottaa portilla, mutta Ankka lähtee tutkimaan. Kylässä on iso talo, kivimies, jonka alla on ilmeisesti temppeli. 

Varastoja (perunakellari), pienempiä taloja, aika pieni asutus - vain 20 ihmistä tjsp. yhteensä!

Portinvartija tuo pari sammalen peittämää hahmoa mukanaan, miehen ja naisen.

Naisella on pistävänsiniset silmät.

Sigira kertoo että hän on Valtrautin opissa, ja on saanut neuvon etsiä kasviopettajaa täältä päin. Nainen toteaa heidän tulleen oikeaan paikkaan, ja pyytää heitä tulemaan sisään. Aseet pitää kuitenkin jättää ovenpieleen. Febe jättää miekan ja peitsen ovenpieleen, mutta Elia pitää heittoveitset mukanaan piilossa. 

Kylän talot on tehty vain puusta, ei ole käytetty tiiltä, kiveä eikä nauloja. Febeä harmittaa ettei tänne kannata tulla markkinoille.

Meidät ohjataan isolle talolle. Se on yhtä isoa huonetta. Iso pöytä parin kannon päälle rakennettuna.

Meille tarjotaan teetä.

Täällä ei kuulemma ole opettajia. Eivätkä tyypit uskalla mennä alas kivimiehelle, koska siellä on pelottava hehku, joka on heitä suurempaa. Alhaalla on temppeli ja oppeja.

anteeksi, Oppeja.

Nämä tyypit on olleet täällä vain viitisen vuotta.

No mepä toki mennään sitten katsomaan mitä siellä temppelissä on.

Paikalliset on ilmeisesti näyttäneet enemmän meiltä ennen kuin tulivat tänne. Tullessaan koko kylä oli hylätty, tulivat koska täältä ei ollut kuulunut mitään. Kasvieläin on kuulemma sellaista mitä alhaalla sikiää.

Febe nappaa aseet mukaan ovelta.

Mennään tiilireunaista käytävää alas, on merkkejä että pitää taas mennä nöyränä. Ilma on kostea ja lämmin, iso kappeli

Kasvupenkkejä, kuin kivisiä lavakauluksia. Joka paikka täynnä sammalta sientä ja kasvillisuutta.

jokin fluorosoi itsekseen, soihdun valussa

koko paikka sammalen peitossa, se liikkuu paikoin

tultiin sivuovesta, vasemmalla isot kaksoisovet, oikealla kappelin päätykaari, vastapäätä toinen pieni ovi. paljon valo & pimeystaikuutta paikassa. puhujanpöntön suunnalta tulee hehkua

kahden kerroksen korkuinen huone

Yhdestä kohdasta on hävinnyt sammal, ja nyt sitä on seinustalla pienen hevosen kokoinen möykky

Sammal seinillä liikkuu epäilyttävästi

selvästi täältä näitä sikiää

muistuttaa alkuperäistä luutarhaa, mutta tämä paikka on aivan rehevöitynyt

Sigira irroittaa sammalta puhujapöntöstä hitusen. 

se missä magia tuntuu suurimmalta on lasinen malja. Henkitaikuutta.

Tai siis lasi, 15x15cm lasi...esine.

päätetään kurkata pienen oven taakse. Sitä ennen Elia sytyttää soihdun, koska sammal lähenee ja näyttää... no sammalelta. Mutta ehkä uhkaavalta sammalelta.

Sigira kommunikoi sammalen kanssa (?). Febe ja Elia pääsevät huoneeseen.

Sammal ei pidä peitsellä tökkimisestä, ehkä ei tykkää suolasta?

Huoneesta menee portaat alas tiilinä. Alhaalla on ehkä hauta. Luurankoja laitettu asentoihin seinäsyvennyksiin.

sigira kysyy voisiko sammal ehkä siirtyä. sammal sanoo: minä olen kaiken keskellä, katso alas niin näet minut. Sigiralle tulee fiilis, että ehkä tämä ääni tulee jostain kaukaa maan sisältä.

sigira kertoo tulleensa tänne kertomaan että hän tuli tänne oppimaan kasvamisesta ja kasvattamisesta. uups.

sammal lyö.

sammal juoksee ylös ja ulos, ovet paiskautuu kiinni.

sigira ymmärtää nyt KAIKEN KAIKEN eikä halua lähteä kotiin. febe ja elia ystävällisesti taluttaa hänet kohti kotia.

Sigira sai siis hehku-aallon päälleen, ja ymmärtää nyt maan sisältä tulevasta kasvuhehkusta tosi paljon. Ja alkaa kasvaa vähän sammalta ja hehkuu pimeässä.

Elia onnistui nappaamaan äkkiä hienon kultaisen taikasormuksen, jossa pääkallo toisella puolella ja lehväs toisella puolella.

Siiinä on vesitaikuutta ja henkitaikuutta. Sitä voi ehkä kohdistaa johonkin, mutta ei ole selvää mitä.

Kyläläiset jäävät ystävällismielisiksi, ja kylässä voi tulla käymään toistekin.