Sää kirpsakka. Kuuraa ja kylmää, vaikka joki ei vielä jäässä. Talven aamukuun alku. Muut vei veneen mennäkseen pohjoiseen. Meillä edessä ei-vaarallinen reissu.

Toiset vie veneen pohjoiseen, ajattelevat käydä yhdellä ssarella matkalla.

Sigira ja Febe pohtivat mitä otetaan mukaan. Sigira tietää kertoa, että viimeksi Luutarhalla oli kohdattu kuoleman kulttilaisia, vähän ihmistä suurempia huputettuja hahmoja. Mukaan otetaan aseita, armoria, soihtuja ja tietysti matkasumpit. Ne päätetään rajan puuttuessa juoda metsärajassa. 

Ap siirrytään mutkan kohdalla pois isolta tieltä.

Puolilta päivin ollaan peltomaisemassa, ja tulee vähän lehtimetsää.

Isoja mustia varislintuja suuuressa parvessa lensi kohti kukkulaa. Kukkula on hassun muotoinen. Kulmikas.

Pellolla näkyy 200 linnun parvi isoja, mustia lintuja. Ne lentävät kukkulan taakse, jonne Sigira ja Febe päättävät kiivetä.

Kukkula onkin symmetrinen, sen ympärillä kasvaa puita, jossa kaikki variksentyyppiset keskustelee. Ankka kuulostelee.

Kiivetään kulmion päälle, mutta linnut raakkuvat niin kovaa, ettemme kuule mitään.

Elia tajuaa että linnut valittavat meidän olevan heidän reviirillään.

Febe lähtee juoksemaan nopsasti rakennelman ympäri.Yksi seinä näyttää siltä, että sen voi kaivaa auki. Febe huitaisee sitä vasaralla, mutta linnut hermostuvat.

Feber juoksee Elian ja Sigiran luo.

Merkitään karttaan ja jatketaan matkaa. Olis kuitenkin ollut kaalinpäitä

Sigira tekee saman lenkin, ja katsoo mitä näkyy: sama huomio, jotain perunakellarista voisi löytyä! Paikka merkataan Perunakellarina karttaan, ja jatketaan kohti Luutarhaa.

Päätetään edetä rauhallisesti ja yöpyä metsässä, ja saapua Luutarhaan seuraavana päivänä.

Saadaan metsästettyä vähän ruokaa eväiden seuraksi.

Metsässä nautitaan sumpit ja puhutaan yömöröistä.

Febe ensimmäisenä yövahtina näkee metsässä revontulia. Herättää Sigiran.

Vihreä hohde näkyy metsässä leiristä itään. Noin 300-400 m päässä leiristä.

Sigira kertoo nähneensä aiemmin vihreitä hohtavia sammalia, jotka oli taiottu hohtaviksi., eivät hohtaneet itsekseen. Pohdintaa, ovatko valot mahdollisesti sammalia, revontulia, vai virvatulia.

Päätetään lopulta olla menemättä katsomaan mitä ne ovat, ja tarkastella niitä aamulla. Samalta suunnalta kuuluu heleää keijunaurua Elian vahtivuoron aikana.

Eliaa pelottaa, ja päättää vain tuijottaa valoja herkeämättä. Aamulla auringon noustessa valot häipyvät pois.

Aamupalan jälkeen suunnataan kohti Luutarhaa. Matkalta poimitaan aukiolta sieniä. Ne kasvavat ouduissa ympyröissä, ja Sigiran neuvosta poimitaan sieltä sun tällät sieniateriat mukaan.

Puolivälissä seuraavaa päivää nähdään kivinen muuri, jossa kivipatsas-vartijaolentoja, vuohia koiria, siivekkäitä leijonia.

Mennään porteista sisään, ja nähdään suuri, kylän kokoinen hautausmaa. Ensimmäinen hauta on näköjään piispa Kielin hauta.

Lähellä on vuosi, pari sitten kuolleita, kauempana historiallisia hautoja.

Etsitään mausoleumia.

Elia hyödyntää Ankka-visiota, ja tarkastelee muurien taa lintuperspektiivistä. 

Pieniä jotakin on muurien takana. Ne arvioidaan hankaliksi, mutta pitää tarkistaa. Nyt mausoleumiin hus!

Pihalla on 2 luurankoa haravoimassa hautausmaata, kulkevat vain varjoissa. Yksi luuranko soittaa surumielistä musiikkia konemaisesti, kuin taiottuna.

Ohitetaan ne ja kuljetaan mausoleumia kohti. Ovi on lukossa.

Poltettua rautaa olevat portit, joissa on lukko. 

Toisen yläpuolella vanhankantaisella tekstillä "Luutarha".

Sigira tulkkaa

Luutarhan portti on lukossa, eikä muurin yli pääse kiipeämään. Kuljetaan kohti haravoivia luurankoja, ja huomataan että muuri on vähän sinnepäin rakennettu, mutta ehkä siitä kiipeää yli.

Elialla on köysi, ja Febe lähtee kiipeämään.

Toisella puolella on kulunut patsas, johon köyden saa kiinni. Muut kiiepävät perässä.

Mausoleumin ovella seisoo pienen varjostavan katoksen alla luuranko sotisovassa, kädessään miekka.

Neuvotellaan taktiikasta: Sigira haluaa ensin jutella, mutta luuranko lähtee juoksemaan kophti. Sigira ampuu varsijousella, Febe hyökkää vasaran kanssa kimppuun. 

Sigira osuu nuolella olkapäähän, mutta se ei näytä tekevän paljoa. Olkapää irtoaa ja kiinnitty. Febe heilauttaa vasaraa luurangon mahaan, ja luuranko hajoaa säpäleiksi. Luuranko hieman savuaa auringossa, ja se hajoaa tomuksi!

Febe ottaa miekan talteen, ja SIgira etsii jos luurangolla on kristalleja, ei ole.

Mausoleumissa alkaa portaat pimeään alkertaan, ja Sigira etsii ovia. Elia yrittää aistia taikuuden läsnäoloa mausoleumissa.

PImeys- ja tyhjyystaikuutta aistitaan. Kamalia asioita tiedossa, ja ehkä epäkuolleita. Huono yleisifiilis kohteessa.

Sigira testaa seiniä vasamalla kulkiessaan, jos löytyy salaovia. Alhaalla on punatiilinen käytävä, noin 3 m korkea, kaarikatto on 10 m korkealla.

Tullaan suureen punatiilikäytävään, kaareva katto, kolme metriä korkea. Kaikuisa, askelet kuuluu.

Vähän matkan päässä ovi, jossa kuvio nöyrästä kumartuneesta miehestä

Toimi samalla tavalla kuin Miekan luutarhalla - pitää mennä nelinkontin, jos ei halua sirkkelillä päätä irti

Ollaan ison huoneen seinustalla, huoneessa paljon kukkapenkkejä, joista törröttää luita.

Ei kasva sieniä, pelkästään luita. 30cm lattian alapuolelle menevä kaukalo jossa luita, pääasiassa ihmisen luita, siinä missä Miekalla oli eläinten.

Febe penkoo kukkapenkkiä ja löytää kultakorun. Eteläisen kylän tyyliä, kultaketju ja siinä tyylitelty tähti. Ehkä tutun sepän tekemä, noin 3 v sitten. Päätetään yhteistuumin ottaa koru mukaan. Sigira penkoo toista kukkapenkkiä, mutta se on huonosti tehty! Ärsyttää, mennään seuraavaan huoneeseen tarkastelemaan kukakpenkkien laatua.

Sigira on tyrmistynyt, miten joku on tehnyt nämä niin huonosti, täällä ei kasva mitään. LÄhdetään tutkimaan huonetta, kierretään kellon suuntaan seinää myöten. Tulee vastaan naulakko, jossa kaapuja ja kaapujen takana huonoja puutarhanhoitotyökaluja. Sigira laittaa kaavun päälle.

ja muutkin. Kaikki ottaa myös jonkun työkalu.

Myöhemmin tulee vastaan seinä jossa koristekuviointeja.

Tutkitaan koristekuviointeja. Niissä näkyy levitoiva mies, ikäänkuin ylösnouseva. Piirros on samaa tyyliöä kuin kumartuva mies. Ovet avataan varovasti haravalla, joka kipaisitiin edellisestä huoneesta.

Ei käy mitään. Febe heittää pienen kukkaharavan noin 2 m päähän käytävään, ei käy mitään.

Sigira nakkaa pienen lapion noin 20 cm ovesta, jolloin sirkkeli surahtaa nilkan korkeudella, ja lapio sinkoaa käytävään!

Sigira kiinnittää oven yläpuoliseen koukkuun narun, ja kaikki 3 flengaavat käytävään notkeasti.

Laitetaan köysi ovien yläpuolella oleviin koukkuihin ja flengataan sisään ilmen ongelmia.

Käytävä. Sen päässä yksi ovi oikealle ja yksi vasemmalle.

Elia heittää kolikkoa, mennään oikealle. Puuovi, oven edessä multaa/likaa.

Sieltä löytyy huone, joka on varastotila. Arvohenkilöiden hautausvaate -tyyppinen valikoima vaatteita. Vaikuttaa siltä, että vaatteista on irrotetu kaikki pukukorut, jotka niihin oli ommeltu. 

Sigira saa huonoja fiiliksiä; tässä täytyy olla joku huijausmeininki. Onko joku haudannut aatelisia ja varastanut tavaraa?

Pöydällä: lukittu metallilaatikko, papereita, muutama pussi.

Metallilaatikko Feben reppuun, avataan Omenalaaksossa, Kartassa merkattu mausoleumin paikkoja läpikäydyksi, sekä piirros lähialueiden kylistä ja päivämääriä. Päivämäärät eivät kerro komppanialaisille mitään. Kartta mukaan. 

Papereita: lupa käydä rajan ulkopuolella, lupa on annettu Pitkän talon Jorikille!

väärennettyjä paperit!

Omenalaaksolainen, kaikkien tuttu! Lupa on selvästi väärennetty! Jorik on hevostenkouluttaja.

väärenneetty lupa myös käydä kirjastossa ja jossan piispan kamoissa tutkimassa. 

Katsotaan puulaatikoita: niissä on rasvakynttilöitä, jotka palaessaan savuttaisivat, joten jätetään paikoilleen. Jorik vaikuttaa epäilyttävältä, ja päätetään seurata hänen reaktioitaan tavaroiden katoamiseen.

Huone on tarkistettu, ja päätetään siirtyä seuraavaan huoneeseen.

Avataan vasen huone. Siellä seisoo huomattavasti ihmistä isompi, luista koottu luuranko. Jalat on tehty kolmen luurangon luista, kädet kaksinkertaiset. Ei tiedetä on tyyppi aktivoitu. Laitetaan ovi kiinni japeräännytään.

Ollaan keskellä isoa huonetta. Siellä näkyy yksi kaapupukuinen hahmo, joka lähestyy hitaasti ryhmää. Ei tiedetä mitä kaavun alla on. 

Se hyökkää: Elia painautuu maahan, ja Sigira ampuu hieman hutiin. Febe heilauttaa vasaraa, ja luukasa kolisee maahan. Se jää siihen palasina.

Päätetään tutkia lisää, koska välitöntä vaaraa ei ole. Löydetään huoneesta pitkä käytävä, joka johtaa lopulta talliin. Tallissa on harmaa-sininen, valkiópilkkuinen hallava hevonen, joka on satuloitu lähtövalmiiksi, mutta satuloijaa ei näy. Tallissa on samaa mutaa lattialla, kuin käytävissä. Kolmikko haluaa ulos tallista. 

Päätetään mennä ulos piiloon, ja laittaa Ankka katsomaan kuka tallin satuloidulla hevosella lähtee.

Febe hiipii tallin ovelle, ja näkee läheisessä vajassa valot. Joku puuhailee siellä. febe juoksee metsänrajaan ja maastoutuu, Sigira ja Elia seuraavat.

PIdätetään hengitystä ja mietitään näkikö kukaan. Ei. Vajalta joku kävelee tallille rauhallisin askelin. Henkilö asettaa kasvoilleen möykyn mutaa, ja kasvot muuttuvat tunnistamattomiksi!

Ensin henkilö näyttää hetken jorikilta, mutta sitä seuraavat kasvot eivät ole tutut. Ankka näkee tämän kaiken.

Joukkio kulkee Pitkäntalon ohi, kohti Omenalaaksoa. Pohditaan, kuka osaisi kertoa lisää kaikesta koetusta.