Kompanja kokoontuu rajapyykillä jossa Fynn on jo kahvia keittämässä nuotiolla. Rauhallinen reissu, keskusteluja komeetasta joka on todennäköisesti sama häiskä kuin kivikehällä. Pohdiskeluja miksi se siirtyilee tähdeltä toiselle. Teoriat kattavat kavereiden luona bunkkaavasta kodittomasta tähdestä aina teoriaan neuvonpidosta tai jopa joukkojen kokoamisesta? Kaikki on varmasti ihan hyvin siellä ylhäällä. Sara varmuuden vuoksi juttelee mukavia ylöspäin. 

Pohjoisempaa löytyy joki jonka veden laatu herättää huomiota sotkuisella - ja sulalla - olemuksellaan. Jokea seurailemalla vastaan tulee poltetun oloinen metsä, joka savuaa jatkuvasti. Maisema pelkkää kytevää maata ja puuta joka ei kulu pois tai sammu. Ilma on mukavat kymmenisen astetta lämmin. Ehkä muinaisen sodan jäänne? Jotain on selvästi pahasti rikki täällä.

Aiemmin ihmetelty joen sameus ja sotkuisuus on todennäköisimmin täältä mukaan tulevaa tuhkaa ja hiiltä.

Yllättäen metsästä löytyy taikuutta. Sara haistelee magiaa ilmassa ja toteaa että jossain voi olla koira haudattuna tai voihan se olla olemattakin. Seurue etenee vähän varoen, varuiksi.

Jokea seurailemalla joutuu kulkemaan palavan alueen läpi, eikä ole vielä tietoa jatkuuko alue miten pitkälle etelään, kiertoteitä miettiessä. Päätetään mennä suorinta linjaa. 

Kestää aikaa ennenkuin kohdepaikka löytyy karrelle palaneesta ja kokoajan kevyesti kytevästä maastosta. Paikka on erilainen kuin aiemmat armeijahenkiset rakennelmat. Maasta nousee harmaasta betonimassasta tehty monipiikkinen betonikristalli.

Lähestyttäessä seurue huomaa että betonikompleksin kahden piikin väliin on viritetty kangas tai jonkinlainen laavu.

Edestäpäin kuuluu massiivinen törähdys. Ei torvimainen vaan ehkä elävämpi?

Seurue ylittää kukkulan ja edessä näkyy kaksi karvaista norsua jotka on sidottu laavun juureen. Norsuja? Mammutteja? Ja laavu on viiden metrin korkeuteen viritetty? Varmasti hyviä uusia tuttavuuksia? Varmasti. 

Toisen mammutin takaa nousee jättimäinen ihmishahmo joka sanoo HOI.

Hemmot ovat n. neljämetrisiä. Kutsuvat peremmälle ja tarjoavat juotavaa.

Ovat metsällä, ... hirvijahdissa.

Teetä tarjoillaan kahden käden kuksista.

Toinen jättiläinen esittelee itsensä Ogafiksi. Toinen ei tajua mistään mitään vaan lojuu reporankana jättimäinen haava kyljessä. On vähän kuin olisi tapeltu ja hävitty jättimäisille hirvensarville.

Ovat matkanneet lännestä Elhirveä etsimään siitä asti kun aurinko pimeni. Kutsuvat itseään Hyrmeiksi. Ogaf mainitsee useita kaupunkeja lännen suunnassa ja muualla.

Ei arvosta kyselyjä iästä. Eivät kuulemma kuole vanhuuteen vaan vasta kun kuolee johonkin Hyrmää vaarallisempaan.

Eivät myöskään arvosta minkäänlaista sosiaalista hälinää tai ylipäätään liikaa pulisevia pikkuolentoja, kuten juuri nyt, ja seurue päättää poistua hyviä jatkoja toivotellen. Takaa kuuluu syvää, kaunista ja vähän outoa huilun soittoa.

Kristallimöhkäleeseen johtaa kaksoisovet. Samanhenkinen metalliovi kuin Septagonissa ja Jättiläisellä. Ovi on raollaan.

Sisällä on pimeää, ja sieltä kuuluu sähkömäistä ääntä. Jotain särisee.

Sara avaa ovea köyden avulla. Mitään ei tapahdu.

Fynn heittää soihdun sisälle valaisemaan tilaa. Sisällä näkyy olevan eteishallin tapainen tila jonka seinät ovat samaa betonimaista kiveä. Iso tila, 20 metrinen. Kivinen pöytä keskellä, reunoilla ovet.

Sigira on aika varma että huoneessa on salaovi vastapäisellä seinällä.

Särisevä ääni on lakannut. Katon nurkissa kulkee jotain kristallimaista joka moninkertaistaa valon joka niihin osuu.

Sigira ja Sara päättävät samantien tutkia salaovea härkkimällä kuten kompanian metodeihin on vakiintunut.

Seinissä kulkee energiavirtakanavia vähän kuten kivikehällä kulki. Kanavat johtavat seinästä mm. pöydälle jota Fynn tutkii.

Katossa kulkeva kristallirönsy on valomagiaa ja vesimagiaa, joka voimistaa valoa. Salaovella löytyy maa- ja henkimagiaa.

Sigira härkkii seinää ja oven kohdalla tuntuu pientä liikettä, mutta ovi on jotenkin lukossa. Pöydällä on paljon jänniä asioita, lähinnä kaiverrettuna sen pintaan. Kolme sanaa jotka eivät sano Fynnille yhtään mitään.

Sigira tutkii pöytään kaiverrettuja riimuja jotka kääntyvät suurinpiirtein "pakeneminen", "puhuminen" ja "suojelu". Jokaisesta sanasta lähtee voimalinjat seiniin.

"Puhuminen" riimu tuntuu turvallisimmalta johon kokeilla johtaa vähän voimaa sisään.

Ilmasta ympärillä kuuluu "Niin? Onko asiaa?"

Linja katkeaa kun toisessa päässä tulkitaan että jotkut nulikat soittivat väärään numeroon ilman asiaa. 

Linja aukeaa uudestaan. "Keitä olette ja miksi olette pöydän ääressä?"

Keskustelijat ovat yhtälailla hämmentyneitä. Vastapuoli sanoo olevansa ylhäällä ja keskellä koetta. Seurue kutsutaan ylös kunhan otetaan viinikellarista pullo juotavaa mukaan. Mainitsee ohimennen että kannattaa varoa minotaurusta. Asiahan on selvä. 

Ovi saadaan auki neuvojen perusteella. Sisältä löyhähtää tunkkainen ilma.

Kapea käytävä jossa ei mahdu paljoa ylimääräistä jos tulee tarve millekään ylimääräiselle.

Fynn kulkee edellä. Kymmenisen metrin päästä käytävä haarautuu oikealle ja vasemmalle. Oikealta lähtee portaat ylös, vasemmalta alas ja keskellä käytävä jatkuu suoraan eteenpäin.

Kellarista kuuluu käninää.

Seurue päättää demokraattisesti kokeilla ylöspäin johtavia portaita. Muistiin merkittäköön että Fynn olisi hyvin voinut mennä alas koska pah, menninkäiset, pah.

Ylhäältä löytyy huone jossa on kristallipallo ja muuten täysin tyhjä. Seinät maalattu pikimustiksi joka on varmasti ihan okei sisustusratkaisu.

Sara rapsuttelee seinää salaisuuksien toivossa kuten hyvät kylään kutsutut vieraat tekevät, ja mustan pinnan alta löytyy .. betonia.

Seurue jatkaa ylemmäs josta alkaa käytävä joka lähtee heti haarautumaan eri suuntiin.

Seiniin on jäänyt naarmuja parin metrin korkeudelle.

Sigira päättää käyttää pergamenttiaan kartan piirtämiseen sitä mukaa kun seurue eksyy syvemmälle labyrinttiin.

Takaa kaukaa kuuluu mylvintää ja mestat haisevat myskiselle. Seurue käy läpi useamman ahtaan ja tunkkaisen umpikujan.

Peruuttelujen jälkeen löytyy valeseinä joka on lähinnä pahvia josta mennään heittämällä läpi.

Käytävä mutkittelee monta kertaa, kunnes sen viimeisen mutkan jälkeen löytyy se minotauri. Poronpäinen painonnostajalehmä jolla on miekka, ja se rynnistää kohti.

Fynn yrittää ottaa vasaralla minotauruksen päästä kopin, Sara lataa magicmissileä ja Sigira yrittää muiden takana pysyä seinän vierellä syrjässä ja suojata valokristallia.

Fynn osuu hyvin, mutta minotauri ei näytä juuri hidastuvan. Minotaur ei osu Fynniin. 

Sara saa ladattua kolme magicmissileä.

Myskiltä lemuava raivolehmä on lähes Fynnin sylissä. Fynn saa täräytettyä taas mutta supermansikki kaataa Fynnin maihin, pahemmin vahinkoa kuitenkin aiheuttamatta.

Saran Magic Missile osuu kuten kuuluukin, muttei riitä kaatamaan otusta.

Sigira heittää takarivistä sorkkaraudalla ja osuu tarkasti lemmun jo vahinkoa ottaneeseen kohtaan.

DEATH BY SORKKARAUTA

Minotaurus on kaadettu! 

Otukselta löytyy lyhyt miekka, ja tarkemmin ronklatessa sillä on myös kokonainen muotoon tehty levypanssari. Joka on maaginen!

Seurue palailee kotiin elossa ja vähän viisaampana. Paikka jäi vielä käytännössä tutkimatta, mutta on osa pohjoisesta löytyviä sotilastouhuja ja siellä ilmeisesti asuu yhä joku joka tekee siellä kokeita, ellei ole itse kummitus.