Ostettiin vene, 50sp kompanjan rahaa. Ostettiin veneeseen huopia syksymatkailuun. 5 sp kompanjan rahaa. Lähtiessä kuulemme että kylän uusi piispa on kutsunut Kompanjan luokseen. Retkikunnan johto päättää että Sara saa hoitaa asian ja poistuu uudella veneellään.

Syksyn iltakuun puoliväli. Sää on ollut nätti viime aikoina. Nyt kirkasta ja tyyntä mutta kylmää.

Lähdemme heti aamusta liikkeelle, joki on hiljentynyt kalastajista viimeaikaisten tapahtumien ja huonon kalansaannin myötä.

Rajalla sumpit koska perinteet velvoittavat ja sumppi on hyvää. Rajan ylitys onnistuu ilman ongelmia ja kylmä kanjonijärvi aukeaa matkalaisten edessä. Keli pysyy hyvänä ja järven ylitys onnistuu iltaan mennessä. Edellisen leirin jäänteet ovat yhä paikallaan.

Rajan kohdilla on ennen vanhaa leiriä korkea maamerkkisaari, jossa suuri kataja. Siellä on nähty outoa metallin kimallusta mutta sinne ei mennä nyt. Kiipeäminen saareen vaatisi varusteita.

Fynn iltavahdissa. Kirkas yö, joten kylmä. Suunnilleen puolenyön aikaan kuun valossa näkyy kuinka vesi liikkuu. Veden alla näkyy kaksi suurta sinistä silmää, jotka kääntyilevät ja etsivät jotain rannoista. Silmienväli ~50cm?. Vedestä tulee mölli jolla hämähäkkimäisiä jalkoja. HAUKIKÄÄRME!

Haukikäärme kipittää kohti ja hyökkää. Se kohottaa eturuumiinsa ja päänsä, ja hönkäisee pilven jääpiikkejä meitä kohti. Sigira ja Fynn saavat molemmat kylmävauriota.

Taistelu tuntuu kovin epäsuhtaiselta, eikä kompanjan eduksi, mutta Fynn saa hutkaistua mahaan ja Sigira osuu varsijousella joten kärmes perääntyy, onneksi. Otuksen pehmeän mahan haavoittuvuus on muistissa edelliseltä kerralta mutta kompanjan henkikulta oli ohuella. 

Levätään aamu hipareita ja statteja takaisin, ja matka jatkuu.

Leiriydytään uusiksi ennen Portille asti saapumista. Alue on miellyttävää, leppoisaa ruoholaaksoa ja yö menee rauhallisesti. 

Puuta lähestyessä maasto on muuttunut: nyt on vanhaa, korkeaa, monisatavuotista ikimetsää. Jatketaan vielä iltapäivän läpi. Joki alkaa kääntyä hyvin vahvasti kohti pohjoista.

The Puu on niin korkea, että näkyy jo kauempaa. Taas leiri yöksi, ja mieluummin päivänvalossa Puulle.

Aamun valossa huomataan että asiat näyttää liian värikkäältä, kuin lasimaalauksen läpi tulisi valo. Aurinko paistaa puun lehvästön läpi ja värittää koko tienoon epätodellisen vahvoilla väreillä. Jo aamupäivällä käy ilmi että puu ja sen runko myös varjostaa aika tavalla, ja metsä on pimeän oloinen päivälläkin. Puuta lähestytään iltapäivällä. 

Vastaan tulee Mörkökivi. Siis kivi, mutta mörön näköinen. 

Sigira päättää että kompanja antaa sille kukkia varmuuden vuoksi. Vartin päästä tulee vastaan toinen samanlainen, mutta eri asennossa.

Varmuuden vuoksi kompanja tarjoaa tälle toisellekin lahjoja. Marjoja ja värikkäitä lehtiä.

Viisi ringissä istuvaa kivimörkökiveä! Kompanja päättää olla menemättä ilmiselviin johtopäätöksiin ja tutkii lähemmin. Keskellä löytyy tuoreen nuotion jämät, ja ympärillä on ei niin kovin vanhoja jälkiä.

Nuotion vieressä on kivinen pata josta löytyy marjasopan jäänteitä. Toistaiseksi täällä näyttää olleen vain kasvisaterioita, tai kuten Fynn epäilee, ainakin kompanjan saapumiseen asti.

Sigira kerää kasvinäytteitä mukaansa.

Viisikolle jätetään lahjoja. Tästä on tullut jo tapa ja oletusarvoista diplomatiaa ja tulevaisuuteen sijoittamista. Ennen puulle saapumista tulee vielä kolme kivimörkelöä vastaan, kaikki asennoissa jotka viittaavat niiden olevan matkalla puuta kohti.

Puu on SUURI. Tornitalon kokoinen. Siinä kasvaa villiviinejä valtoimenaan.

Botanisti täydentää kenttämuistiinpanojaan. Puuta kiertää iso köynnös joka on kasvatettu puuta ympäri kuin kävelyluiskaksi. Siinä on ulkonemia korkealla. Joku on nähnyt isosti vaivaa "polun" kasvattamisessa. Köynnöksen varsi joka toimii polkuna on yhtenäinen kasvi eikä pienemmistä punottu.

Juurien välistä näkyy lähtevän aukko maan sisään.

Aukion reunalla näkyy taas muutama mörkömöntti lisää.

Sigira kaivelee yrtti- ja kasvikirjasestaan viitteitä ja mainintoja puista jotka muistuttaisivat Puuta. Lähin vastine on bonsaikasvatettu Kumkvatti.

Kompanja köyttäytyy yhteen ja lähtee kiipeämään köynnösreittiä ylös. Reitti ei ole erityisen selvästi kulunut, mutta silti kuljetun oloinen. Käveltävä reitti on 2,5m leveä.

Ikään kuin ihan normipuu, luonnollinen - mutta tuhatkertaisen kokoinen. Syksyinen miellyttävä tuoksu.

Puolen kierroksen nousun jälkeen puun rungosta löytyy kuljettavan kokoinen aukko, ja köynnös jatkuu eteenpäin. Aukko aukeaa luonnollisesti kasvaneen näköiseksi käytäväksi, mutta pimeyden takia kompanja ei tutki lähemmin.

Seuraava samanlainen aukko löytyy seuraavan puolen kierroksen jälkeen, ja köynnösväylä loppuu tähän aukkoon. Käytävä sisälle johtaa johonkin tilaan jossa on ehkä valoa? Sigira etenee ensimmäisenä, kasvitieteen nimissä.

Tila on massiivinen kammio jota valaisee itsestään hohtavan sammaleen kajo, ja kammiossa on ... niin, kammiossa on iso sirkusteltta, maailmanpyörä ja karuselli.

Sirkus - tai kiertävä tivoli - on vanha, hiljainen eikä mikään liiku. Vaikutelma on kuitenkin että tästä on pidetty huolta iästä huolimatta.

Yleisenä havaintona - mikään ei tunnu olevan tehty raudasta...

Karusellia kiertäessä jostain kaukaa tuntuu kuulovan tivolin musiikkia, ja tivolin laitteet alkavat heräilemään. Omenalaaksossa asuvahan siis ei ole koskaan nähnyt karusellia tai maailmanpyörää.

Ympäriltä kuuluu puheensorinaa ja ilakointia vaikka ketään ei näy. Hetken päästä Sigira törmää silti narrinhattuiseen mieheen jolla on suipot korvat ja mustat silmät. Ympärillä on nyt yhtäkkiä tivoliväkeä. Tai ollut täällä kokoajan, mutta nyt kanssamme samassa täällä.

Kompanja päättää mennä isoon telttaan josta kuuluu esityksen ääniä ja hurraamista. Areenalla on pelleshow joka tötöilee. Ahtautuvat hevosvaunuihin, yksi survoo itseään sisään ja toiselta puolelta toinen putoaa ulos. Yleisö nauraa. Kaikilla yleisössä on mustat silmät, kalpea iho ja vähän oudolla tavalla ihmismäinen olemus. Ja suippokorvat.

Haastatellaan ovimiestä; ilmenee rivien välistä että puuta hoitaa ehkä joku muu, haltioiden tivoli vain asuu täällä.

Kompanja pyrkii tutkimaan aluetta enemmän. Tivolin alueelta poistuessa tivoli hiljenee, väki katoaa ja laitteet pysähtyvät. Hinta kasvomaalaukselle olisi ollut yksi ... jotain. Kompanja ei saa tarkennusta maksuyksiköstä. Kivi, käpy, kolikko, sielu, jotain?

Toiselta reunamalta löytyy käytävä joka jatkuu pidemmälle. Kompanja survoo pariin näyteputkeen hohtavaa sammalta pieniksi lyhdyiksi. Diskotikut!

Reitti johtaa ulos rungolle josta löytyy taas samanlaista reittitasannetta kuin toisella puolella, ja joka jatkuu jälleen ylös. Kompanja toteaa että tässä kohtaa on hyvä palata jälkiänsä takaisin päästäkseen ajoissa veneelle.

Tivoli herää jälleen alueelle käveltäessä. Tällä kertaa kompanja huomaa käytävän myös kojujen takana, joka ehkä johtaa alaspäin. Käytävä on luonnon muovaaman oloinen ja kaarnapintainen, ikään kuin sisäänpäin nurin käännetty oksa. Käytävä haarautuu n. 10 metrin jälkeen, ja käytävän seinässä on pieniä kaiverretun oloisia aukkoja jotka eivät johda mihinkään muualle kuin syvemmälle puuhun.

Koloa tutkitaan Sara-tekniikalla, eli sörkitään kepillä ja katsotaan mitä se tekee. Reikä tuntuu olevan ainakin metrin syvä.

Sigiran sörkkiessä miekalla miekkaan jää jotain kiinni. Miekkaan on jäänyt kiinni pieni sänky.

Sänky on onneksi tyhjä, ja se laitetaan varoen takaisin koska se tuntuu kohteliaalta ja vähintään kohtuulliselta. Sigira huutaa koloon "ASUUKO TÄÄLLÄ PUUNHOITAJIA?"

Kolosta lennähtää vastauksena pieni männynkäpy. Ele ei tunnu aggressiiviselta, mutta kävyn heittäjää ei näy. 

Käytävänhaarasta jatketaan oikealle, ja käytävä johtaa jälleen käytävien haaraan. Kompanja ottaa toisenkin oikean, ja käytävä alkaa kiertämään alaspäin.

Kompanja backtrackaa onnistuneesti takaisin ulos rampille. Ilta alkaa hiipimään ja varjot pitenevät.

Mennään vielä kurkistamaan luolaan juurien välissä. Tuntuu enemmän luonnonluolalta. Siinä missä ylhäällä oli hoidettua, tässä on pienten eläinten luita, roskaa, haisee ummehtuneelta.

Luolasta kuuluu tuttua jäkätystä. Kompanja toteaa että tällä kertaa ei jäädä mätkimään kaalinpäiden kanssa, ja päättää jättää seuraavia kävijöitä varten hevosenkengän. Rautaisen kengän osuessa maahan koko juuristo ympärillä alkaa vavahtelemaan ja tärisemään. Kompanja pikapäättää ettei jätäkään hevosenkenkää luolaan.

Paluumatkalla puulta veneelle aurinko ehtii laskea, ja kivimöröt alkavat liikkumaan ja reagoimaan. Eivät vaikuta enää kiveltä, vaan enemmän .. ehkä möröiltä? Kompanja on huomattu.

Kompanja huikkaa möröille että toivottavasti tykkäävät marjoista joita jätimme, lauseen viimeistä puoliskoa painottaen, ja vilkuttaa möröille. Möröt vilkuttavat takaisin. 

Kompanja jatkaa matkaa veneelle positiivisen järkytyksen vallassa.