Reissu lähenee. Kreivi käy rekryämässä tavernassa lihakilpiä mukaan, ja tiskiltä löytyy Dirk & Oliv. Dirk on paikallinen ja pidetty, mutta Oliv on vähän vaelteleva hiippari ja tulee rahan perässä. Dirkillä siniset silmät ilman pupilleja ja kevyttä kalamaista kimallusta kaulassa. Oliv jässikämpi patti ja tappelijan näköinen. Unibrow.

Retkue lähtee aamuhämärissä liikkeelle tarkoituksena päästä Käännetylle Tornille. Reitti seurailee joenuomaa joka on rapsakkana talvipäivänä helppo kulkea ja navigoida. Kivipaasien kohdalla kaivetaan rajasumpit esille ja hämmennetään tällä Dirk & Oliv jotka luulivat että menomatka vetäistään kerralla ja reippaassa rytmissä.

Auringon noustessa lämpötila nousee hitusen, mutta talvi on talvi. Taivaanranta ennustelee lumimyräkkää joka on tulossa vastaan.

Iltapäivän tienoilla alkaa satamaan ensimmäisiä jalkarätin kokoisia hiutaleita, ja lumisade tihenee pian. Näkyvyys katoaa lähes täysin. Retkikunta ainakin olettaa olevansa A) reitillä ja B) ylipäätään joella.

Retkikunta toteaa että parempi suojautua pahimmalta myräkältä eksymisvaaran takia, ja pienellä hakemisella löytää Elian spottaaman potentiaalisen suojan johon voi pykätä pikaleirin. Olivia alkaa kiinnostamaan mihin oikeastaan tähän ollaan menossa ja selitykseksi riittää toistaiseksi että sieltä löytyy aarrekammio. Lihakilvet haluavat päivärahojansa reissun edetessä eikä jälkikäteen.

Dirk antaa niskahierontaa Elialle ja yrittää flirttailla. Elia ottaa hieronnan vastaan mutta ohittaa viileästi muut tuommoiset höntsäilyt.

Elia yrittää olla kuuntelematta lihakilpien elämäntarinoita ja rahantarpeiden taustoja ettei syntyisi reissulle haitallisia tunnesiteitä.

Lumentulo näyttää vähenevän iltaa kohden. Lumikenkäkeli, kaikkialla pelkkää puuroa.

Pimeimpää yötä edeltävä aattoyö, eli lähes täysi kuu valaisee maiseman melkein kirkkaammaksi kuin päivällä. Menee järkeen. Dirk & Oliv ottavat vahtivuorot.

Elia kuulee, että Oliv on ansaitsemassa rahaa talonsa hoitoon, ja on kovasti kiinnostunut siitä, ettei hänellä ole puolisoa.

Aamu nousee kauniina. Kirkas taivas. Retkue yrittää ottaa kiinni sään takia menetettyä aikaa. Puolenpäivän aikaan ollaan saavutettu metsäinen alue ennen Karrun taloa. Kreivin mielestä jos nyt vedetään ekstrareippaasti niin illaksi ehdittäisiin talolle, todennäköisesti täysin maitohapoilla.

Seurue puskee Karrun taloa kohti umpeenjäätynyttä jokea myöten. Karhun Hammas näkyy edessä.

Perillä. Rannalta lähtee polku talolle. Joen reunalla ikivanhaa petäjää, ja pian rannasta kauempana metsä nuorenee selvästi käyttömetsäksi. Talossa palaa valot, ja koiran haukunta ilmoittaa tulostamme.

Työväki päästää seurueen sisälle. Emäntä lienee juuri nyt Karhun hampaalla, tai näin ei ainakaan sanota ääneen. Seurue todetaan kooltaan rutkaksi, ja majoitus aiheuttaa pientä päänvaivaa.

Elia muistuttaa Kreiviä aateliuden velvoitteista, joten Kreivi nukkuu lattialla ja luovuttaa huoneensa Elialle.

Pimeimmän päivän yö. Uni on katkonaista, ja kaikki heräävät silmät rävähtäen vähän ennen puoltayötä. Kukaan ei halua mennä takaisin nukkumaan, paitsi talon väki joka nukkuu tyytyväisenä. 

Jossain on taikuutta. Kreivi ottaa kristallipallo-nokian ja kilauttaa Elialle.

Seurue kerääntyy keittiöön yöpalalle, koska kylläinen vatsa päihittää pimeimmätkin voimat.

Elia haistelee hilloleipänsä takaa ilmassa olevaa magiaa, ja se tuntuu voimistuvan melko selvästi suoraan etelän suunnasta. 

Magian tunne voisi olla kylän kirkolla vedettävä keskiyön valon messu? Seurue kerääntyy ulkopuolelle tarkastelemaan tilannetta, ja keskiyö laskeutuu.

Etelässä, hyvin kaukana horisontin takana, maagikoiden silmiin näkyy kirkas valo joka leviää joka suuntaan. Puolen sekunnin kohdalla näkyy hetkellisesti valoseinä rajan kohdalla. Fynn näkee revontulia, mutta keskittyneesti rajalle.

Tässä kohtaa seurue toteaa että tapahtuvat asiat eivät sovi kompanjan palkkakertoimiin, ja siirtyy takaisin keittiökaapeille ja nukkumaan.

Kreivi teoretisoi että rajaa ylläpidetään nähdyllä taikuudella, ja se tuli näkyväksi keskiyöllä.

Retkikunta saa talolla aamiaista, ja seurueen apukädet valittelevat huonosti nukuttua yötä. Pienellä tsempillä kieltävät olevansa yhtään väsyneitä, ja matka voi jatkua taas.

Joki alkaa levenemään ja madaltumaan. Fynnille tuttu suo alkaa ilmestymään jalkojen alle. Suo ei ole täysin umpijäässä vaan joen alkulähteenä siitä löytyy vielä sulia lähdehetteiköitä.

Dirk kysyy yhtäkkiä "mikä tuo ääni on?". Seurue pysähtyy korvat höröllä. Ääni on vähän kuin jäiden natina, mutta syvempi?

Elia kutsuu etäohjatun ankkansa ja ohjaa sen tutkimaan äänen lähdettä. Äänen lähde on hyvin selvä: Ehkä kilometrin päässä on massiivinen hirvi joka kävelee kohti. ELHIRVI ON PAIKALLA

Kompanja siirtyy hankihölkkävauhtiin, eri suuntaan. Hetken juoksun jälkeen Elia katoaa suonsilmäkkeeseen. Kreivi on lähimpänä, ja näkee pelkkää mustaa suovettä.

Eliaa yritetään kalastaa Fynnin suksisauvalla että Kreivin aatelinen sauva ei tahriintuisi. Kalastusonni on matkassa ja silmäkkeestä löytyy likainen, likomärkä ja paleltunut Elia.

Seurue pyrkii yhä etenemään, ja taustalla kuuluu kun jokin jättimäinen etenee lähemmäs. Elhirven turkki on lähes mustansininen, ja se näyttää olevan tulossa aika suoraan kohti.

Hirvi onkin tulossa suoraan kohti ja on jo hetkessä seurueen yllä. Eturaajat ovat jo humahtaneet ohi ja kaikkien huomio on pienen talon kokoisissa sorkissa. Fynn huomaa takajalan olevan tulossa suoraan Eliaa kohti, ja siirtyy taklaamaan vauhdilla.

Väistö on ruma ja raju, mutta jättimäinen jalka ei osu. Elia ottaa taklauksesta tällin.

Dirk & Oliv ovat äimän käkenä. Ovat kuulleet Elhirvestä mutta eivät koskaan nähneet oikeasti.

Kreivi ja Elia kiinnittävät huomiota että edessäpäin näkyy pilvi joka ei liiku mihinkään. Jotain aluetta ympäröi pilviverho joka on aika varmasti maaginen.

Retkue leiriytyy suolle kuivattelemaan vaatteita ja lepuuttamaan hermoja. Fynn ei suhtaudu hyvin kyselyihin mitä täällä tapahtui viime kerralla käydessä.

Kreivi kuulee vahtivuorollaan rasahduksia pimeydestä läheisen mättään takaa. Isompi kuin jänis, pienempi kuin Elhirvi?

Kreivi toivottaa äänen lähteen nuotion ääreen. Matalat murahdukset vastaavat kutsuun.

Karhu, herännyt talviunilta ja varmasti väärällä jalalla. 

Kreivi heittää nälkäistä ja ärsyyntynyttä nallea false friendshipillä, mutta kaveruus ei täysin sytytä mesikämmenen sydäntä. Otus jotakuinkin rauhoittuu kuitenkin.

Karhu raahautuu nuotiolle melko rauhallisena. Kreivi kaivaa ruokaa ja syöttää mesikämmentä, joka rauhoittuu vielä enemmän ruoasta. Karhu lähestyy nukkuvaa Eliaa ja nuuhkii uteliaana. Nalle kaivelee kuonollaan Elian vaatteita kunnes löytää takin taskusta kuivia marjoja ja siemeniä, ja mutusteltuaan hetken asettuu Elian vierelle makuulle.

Kreivi herättelee Eliaa hyvin varovasti, ja Elia herää Kreivin hyssyttelyihin. Jotain todella lämmintä on selkäpuolella, ja jokin suuri on käärinyt Elian lämpöiseen unilusikkaan. Kreivi yrittää selittää nopeammin kuin Elia ehtii panikoida, ja ehdottaa voisiko Elia nukkua rauhassa aamuun asti ettei nallella nyrjähdä uusiksi.

Kreivi herättää Fynnin ja molemmat ihmettelevät karhua, sen käpälän kokoa Elian päällä ja sen massiivisia kynsiä. Elia ei arvosta luonnon tarjoamaa lämpöä vaan haluaa että hänen tilalleen tehdään jokin mytty lampaantaljasta ja turpeesta korvikkeeksi. Fynn ja Oliv lähtevät siis kaivamaan kohmeista suota.

Karhu herää ja nousee istumaan takamukselleen etukäpälät Elian hartioilla, yrittäen pyöräyttää Eliaa selälleen. Elia kierähtää ja karhu tulee tutkimaan naamaa nuolaisuetäisyydeltä. Ja nuolaisee.

Tämän jälkeen karhu tallustaa Kreivin luo, tökkää kynnellä kreivin karhusymbolia ja tallustelee pois.

Dirk herää meteliin, valittaa ettei täällä voi nukkua ja Elia pyörtyy. 

Fynn & Oliv saapuvat takaisin turhaan kaivetun turvesylillisen kanssa.

Aamu sarastaa, ja sää on lauhtunut lähes miellyttäväksi. Kamat kasaan ja matka jatkuu.

Pitkospuut löytyvät. Aamupäivällä pitkosten vierellä löytyy jotain joka näyttäisi olevan linnunpelätin.

Linnunpelätin onkin ajat sitten menehtynyt henkilö joka on pystytetty kepillä varoitukseksi. Hahmolla on jännästi täysin samanlaiset varusteet kuin Fynnillä yleensä.

Muu seurue yrittää kysellä Fynniltä mitä ihmettä täällä tapahtui viime kerralla, mutta ei saa suoria vastauksia. Reissun uudet jäsenet toivotetaan tervetulleeksi rajan tälle puolelle, "tällaista täällä aina on höhöh".

Käänteinen torni saavutetaan. Elia lähettää ankan alas tutkimaan.

Edelliseltä käynniltä tuttu valokeila nousee kuilun pohjalla olevan veden alta. Fynn kertoo seurueelle viime kerralla nähdystä ilmiöstä jossa Sulkavat nousivat kuilun keskellä ylös hypättyään sinne. Elia testailee ankalla mitä kuilun keskellä tapahtuu, ja löytää samantien valokeilassa kovan ylös nostavan virtauksen.

Ankka nousee pilviverhon läpi pilven(!) päällä olevalle kiviselle(!) tasanteelle.

Tasanne näyttää siltä että siihen voi parkkeerata laivan, joka ei ole paikalla. Seurue päättää toimia ripeästi.

Seurue asettuu luonnollisesti järjestykseen jossa lihamuuri ottaa etummaisen marssipaikan ja toinen lihamuuri ottaa taaimmaisen, ja lähtee kävelemään portaikkoa alas.

Ensimmäisenä otetaan kohteeksi sama aarrekammio jonka Fynn ja Sara löysivät edellisellä kerralla. Fynnillä on tutussa käytävässä äärimmäisen huonot vibat, ja joutuu taas väistelemään kysymyksiä. Mutisee jotain magiasta ja taistelussa tehdyistä elämänvalinnoista, että paikka itsessään on okei. Kai.

Käytävällä on syvennyksiä joissa on ehkä joskus ollut patsaita. Käytävän päässä on ovi.

Oliv avaa oven, ja muut painautuvat seinää vasten. Massiivinen räjähdys repii käytävän halki. Seurue on yhtä lihakilpeä köyhempi. Hyvästi Oliv, emme koskaan ehtineet tuntea mitä leveän otsasi takana oli.

Oven takaa löytyy huone jossa on kolme hauta-arkun näköistä arkkua. Viime kerralla tässä huoneessa oli aarrearkkuja.

Kreivi kerää ohimennen talteen Olivin jäänteistä apurille jo maksetut kolikot, tai ne mitä löytyvät. Kolme on kadonnut, ehkä räjähdyksessä.

Seurue toteaa että näitä arkkuja ehkä ei avata - oletettavasti sisältävät edelliskerralla kuolleita pöllötyyppejä. Siirrytään seuraavaan käytävään kerrosta alempana, ja seuraavalle ovelle joka pitäisi avata. Tällä kerralla kokeillaan köydellä.

Ovi ei räjähdä, mutta sen takaa tulee vahvan hiivaisa tuoksu.

Jatketaan jälleen takaisin ja alas, ja kerrosta alempana olevaan käytävään. Pelkkä oviaukko, ei ovea. Joku huhuilee "kuka siellä?"

Langanlaiha, vanhan näköinen pöllöihminen tulee paikalle. Seurue esittäytyy eksyneenä matkalaisjoukkona.

"Tervetuloa sivistyksen eteläiseen peräreikään, mitä ihmettä te täällä teette?". 

Seurue kutsutaan sisään. Pöllö esittäytyy paikan vahtina, ja tarjoaa soppaa. Liikkuu täysin äänettömästi. Juttelee niitänäitä, kuuntelee seurueen kuvailua miten ovat eksyneitä matkalaisia. Kukaan ei kuulemma käy etelässä tähän aikaan vuodesta koska talvi ja pimeää, vaan pysyttelevät pohjoisempana. 

Pöllö kysyy äskeisestä räjähdyksestä että oliko seurue siihen syypää. Seurue myöntää, ja pöllö vähän huokaisee. Vanha Sulkava siirtyy ottamaan soppaa, ottaakin padasta soppakauhan sijasta miekan, napsauttaa sinisen kristallin rikki ja pöllöjä on kaksi.

Taistelu alkaa.

Kreivi kaataa kiehuvan padan suoraan toisen pöllön päälle, joka putoaa.

Pöllö yrittää lyödä Fynniä mutta ei saa mitään aikaan. Fynn pudottaa pöllön kerralla, ja ruumis katoaa. Kreivi huomaa että kadonnut oli alkuperäinen pöllö, ja alkaa ynnäilemään linnunpelätintä ja muita anekdootteja.

Kopiopöllö vaikuttaa olevan jonkinlaista savea kun Kreivi tutkii tarkemmin kenttäruumiinavauksella.

Paluumatkalla Fynn ottaa linnunpelätin-luurangolta kallon mukaansa.

Seurue pääsee rajalle, ja .. ei pääse rajan läpi. Raja on nyt läpipääsemätön seinä.

Fynn, Elia ja Kreivi parkkeeraavat tästä eteenpäin Karrun talolla.