Piispa Jati on pyytänyt käymään kirkonmäellä. Haltiamaisen siro piispa suipoin korvin ottaa vastaan ystävällisesti. Febe jo kaveerautunut piispan kanssa. Piispa haluaa yhteistyötä, Sara toivottaa tervetulleeksi komppaniaan. Kyselee jatkammeko tutkimusta talvella. Poistutaan jaellen latteuksia. Sara kertoilee tarinoita kivikehästä ja sen porteista.

Päätetään lähteä kohti Kivikehää suorinta reittiä. Rajalla pysähdytään sumpeille ja taskumatille ja kerrotaan tarinoita. Raja ylitetään. Polut ja tiet lakkaavat. Ilta kääntyy, edessä näkyy kivipaasien kehä. Myrsky vienyt laavun mennessään. Sara johdattaa. Varoittaa ettei kannata halata paasia ettei saa salamasta päähän. 

Sara lausuu taikasanan, kivikehässä nousee portti jossa energiaa. Höpöttää ja astuu läpi. Kraivi ja Febe seuraavat. Uudessa paikassa portti näkyy aukkona, kivikehä näkyy takana. Febe vetää vivusta, paikka pimenee. Soihdut syttyy, Sara kantaa moista. Kivilattiat, katto, seinät. Seinissä magiavirtauksia kahvasta etiäpäin. Sara koettaa irroittaa kahvaa jotta sen saisi vietyä toisalle, mutta eipä ei. Sara johtaa tietä raskaalle ovelle, Febe työntää ovea auki. Saavumme auditorioon. Täynnä kivipenkkejä. Seinissä olevat magiavirtaukset jatkuvat.

Matka jatkuu kohti lepakkoluolaa. Auditoriosta poistutaan eri reittiä kuin tultiin, uusi kivitunneli johtaa uudelle ovelle. Ovessa lukko ja pieni tappi jossa L-kirjain. Sara vääntää lukkoa kello 3 -asentoon, ei mitään tapahdu. Kello 7 toimii sen sijaan. Ovia voi olla auki vain yksi, joten takana oleva suljetaan. Samanlainen käytävä takana, tuulenvire sammuttaa haalean soihdun. 

Uuden soihdun valossa näkyy ansakuoppa. Ansakuoppaan pudonnut hahmo joka on piikkien lävistämä. Kaivetaan köysi, lasketaan Sara kuoppaan. Febe pitää köydestä, Kreivi valaisee soihdulla. Otus ei ole ihminen, vaikka inhimillisiä piirteitä löytyy: kaksijalkainen, 150-senttinen, liskomaiset kasvot. Iho ja lihä vettä, pysyy silti kassassa. Kevyessä panssarissa oleva. Miekka maassa. Rahapussi (1s12c) ja yrttipussukka. Kaikki nostetaan ylös. 

Kreivi nappaa parchmentin, piirtää ja kuvailee olennon. Tekee pika-autopsian. Normaali sisäpuolelta. Vain nahka läpinäkyvää. Kun nahkaa irroittaa, se muuttuu normaaliksi. Febe nyysii miekan ja änkee reppuunsa. Raato jätetään ylös. Löydetään toinen ansakuoppa, se ei ole lauennut. Päästään toiselle ovelle, se avautuu ongelmitta. Toisella puolella iso huone. Tosi iso huone. Kaksi kerrosta ylemmässä pari. Iso muraali jossa shakkiratsu. Keskellä ruokapöytä. Kaksi lukupöytää. Oikealla seinällä kaksi ovea. Edessä shakkiratsuseinälläkin kaksi ovea. Vasemmanpuoleisen oven takana portaat parvelle. Parvella kolme ovea. Energiavirta menee muraalin alle.

Febe lähtee eteenpäin, löytää maasta raadon. Taas liskotyyppi, nyt aatelisvaatteinen. Hyvin kuollut, iho melkein näkyvä. Paljon pieniä puremajälkiä ihossa. Kreivi kietoo talvipeittonsa kohtiin joissa paljasta ihoa. Ylhäältä kuuluu ääntä kun lepakot keskustelevat. Sara lähtee kohti piilolipastoa, muut seuraavat. Lipasto odottaa avaajaansa. Kuulemma narisevaa laatua, joten pohditaan öljyämistä. Öljyä ei ole, mutta Kreivi löytää voita ruokavaroistaan. Sara alkaa voidella saranoita. Sara avaa lipaston. Vähän kuuluu ääntä muttei paljoa. Lipastossa nahkainen matkatyökaluvyöpussi (6 putelia joissa vihreää nestettä). Lisäksi löytyy pussillinen rahaa (70sp) ja jännä avain jossa shakkilähetin muotoinen kahva.

Kreivi katselee paikkaa ryöstäjän katseella. Kirjat eivät ole lootattavissa, ovat tuhoutuneet ajan ja jonkin muun vaikutuksesta. Ovat mädäntyneet kuin kasvimateriaali. Kreivi hiippailee kohti muraaliovia, ovi avautuu. Kristallidude astuu ovesta ja tervehtii. Kuulemma paikka on historian tutkimista varten. Paikka on kuulemma matkan pää. Kysyy dokumentaatiota, Febe esittää kompaniapassin, se hyväksytään. Sitten loput esittävät omansa. Kuulemma kompanian luoma 154v sitten. Kuulemma ihmisiä ollut viimeksi 142 vuotta sitten. Kristallidude menee raadon luokse, pahoittelee epäsiisteyttä, vie raatoa pois. Raadolla näkee rahapussin, yrttipussin ja loitsukäärön. Kreivi nappaa käärön. Vahva veikkaus että käärössä avaamisloitsu. Kreivi nappaa lisäksi raadon rahapussin (n.2sp) ja yrttipussin. Lepakot kuulemma syövät tietoa - oli sitten ihmisistä tai kirjoista. Sara kyselee patsaalta asioita, patsas katsoo Saraa kuin urpoa. Lähtee viemään raatoa. Soihtu sammuu. Uusi soihtu kehiin.

Ovien välissä on metaalinen kosketuslaatta johon energiavirta menee. Kreivi päättää puska energiaa laattaan. Vain vähän. Energia menee alas vähäisenä, palaa pian moninkertaisena. Huone valaistuu. Kreivi kuulee mielessään tuskahuudon kun energia alkaa virrata. Lepakot lähtee alas. Purppuraisia kristallilepakoita. Paniikissa. Sara lähtee säntäämään vasemmanpuoleista muraaliovea kohti avain tanassa. Febe lähtee perään. Kreivi, talvihuopaan kääriytyneenä, painautuu seinää vasten oven vieressä. Yksikään lepakko ei osu Saraan hirveällä mäihällä. Febeen osuu lepakoita, knowledge putoaa kolmella toistaiseksi - lepakot syövät muistoja. Lepakot säntäävät käytävään. Muraalin alla: Kun vasemman oven avaa, kierreportaat ylös. Oikealla puolella kierreportaat alas. Tutkitaan vähän muraalia. Suljetaan käytävän ovi etteivät lepakot pääse takaisin. 

Alakerran molemmat muut ovet ovat auki. Toisen takana huone joka on varmaan 100v sitten ollut ruokavarasto. Nyt vain kylmä tila. Toinen huone on varastohuone jossa on säilytetty vaatteita ja matkatarvikkeita. Löytyy yksi ketjupanssari ja muutama laadukas miekka. Febe nappaa ketjupanssarin, Kreivi miekan (pyytää Febeltä neuvoa valintaan). Omenalaaksolaista tyyliä. Febe nappaa miekan kanssa. Kaikki muu turhan lahonnutta. Mennään kierreportaille alas. Febe menee ekana. Alhaalla tulee vastaan metalliovi, muttei raskas. Mennään sisään. Takana valaistu huone, 10x10m. Saapumisoven lisäksi molemmille sivuille avoin käytävä, suoraan edessä metalliovi. Lukossa. Sara ojentaa avaimen Kreiville, Kreivi eteenpäin Febelle, Febe avaa oven. Oven takana leveämpi käytävä. 1,5m normaalia kivilattiaa, sitten käytävä muuttuu marmorilattiaksi, valkoista ja mustaa limittäin. 8 leveyssuunnassa, 12 syvyyssuunnassa. 3. laata vasemmalta, shakkisotilaan kuva. Huoneessa latenttia tulitaikuutta. Jotain odottaa räjähtämistä. 

Mennään vähän takaisin. Kreivi kävelee sisääntulosuunnasta oikealle ja aistii magiaa: ei mitään kiinnostavaa. Palataan shakkipaikalle, aletaan heittää Saran grappling hookia. Kreivi neuvoo minne heittää. Mikään ei kosahda. Kristalliystävä saapuu mutta ei auta. Ei ole oikea ystävä se. Koetetaan heittää kiviä. Ei auta. Kristallikaveri on täysin epäavulias. Febe hakee ylhäältä tuoleja ja heittelee marmorin päälle. Tuolit laitetaan hevosen käyttämiin ruutuihin. Sitten pohditaan yli menoa. Kokeillaan ruutuja vielä kivellä systemaattisesti. Laitetaankin tuolit niin että yksi tuoli osuu aina neljään ruutuun, eli neljäsosa painoa per ruutu.

Febe tajuaa että hyppy on vaarallinen, ei hyppää. Pelastaa Feben hengen. Kristallikaveri on yhä paska ystävä. Mietitään onko kyseessä huono sisäpiirivitsi: mennään vain ehkä suoraan? Febe kipittää sotilaasta alkaen eteenpäin askel per ruutu. Kreivi seuraa kun Febestä ei paistunut kebabia. Sarakin seuraa. Vastapuolella ovi, lukossa, sama avain sopii. Ja shakkiruudussa tälläkin puolella sotilas, eri paikalla vain. Avataan ovi, sikakirkasta. Seinille kirjoitettu jotain tuntemattomalla kielellä. seinällä samanlainen shakkiruudukko kuin käytävällä, kuviointina 3. vasemmalta ja 3. oikealta valkoiset sotilaat. Ruudukon viidennellä rivillä lisäksi toisessa ruudussa vasemmalta musta torni, neljännessä vasemmalta musta sotilas. Kreivi ottaa parchmentille kopiot seinäteksteistä. Kristalli"kaveri" hengaa.

Palaamme ylös shakkiruudukon mestareina. Kukaan ei räjähdä. Portaat ylös. Ruokasaliin jossa ovia, käytävään. Ansakuopat on peitetty, kristalliystävä varmaan hoitanut. Hyvä että tekee edes jotain. Jatketaan amfiteatteriin, nyt kun on valo, näkyy katossa iso luonnonrailo ylös. Lepakot liihotelleet sinne.