Pelikerta 13

Delve: [wiki:tG6oQSLIaNQpnPdktic2|Portti Rouhea ja Kuutiotalo]

Syksyn päiväkuun viimeinen päivä.

Sää: ollut epävakaa, myrskyisä, tuulinen ja paljon vettä. Mutta nyt tuuli on tyyni.

Lähdetään veneellä pohjoiseen. Elia nukkuu. Sigira soutaa. Lähdetään soutamaan kohti sitä, mihin Krevi alustavasti laskenut toisen beamin jättiläisestä osoittavan. Ehditään rajasumpille asti, kun vasemmalla rannalla rajapyykkien jälkeen paksuissa talvivaatteissa nainen: Moas Karru, Karhun talosta pöllityistä taulusta. Kreivi puhuttelee nimeltä. Pysähdytään rannalle rupattelemaan. TÄRKEÄÄ: Karru ei pääse rajasta läpi vaan nojaa siihen kuin seinään. Kreivi rupattelee Karrulle ja kertoilee nykyajasta.

Moas Karru kertoo että sota etelän kanssa oli kestänyt jo kymmeniä vuosia, "he työnsvät linjaa pohjoisemmaksi". Karrut myivät aseita sodassa. Moas on se joka muutti kaiken paikallaan pysyväksi rukouksella. Haluaa saada työmiehiä taloon (Karhun?) , voiko ekspeditio löytää tyyppejä. Ei tykännyt että vaakuna vietiin pois talosta. Kreivi pyytää kirjeen Moasilta (Jianille) jotta voi tulla tapaamaan rajlle.

"Tunnetteko Saraaa, se on varastanut kaikki tauluni, olen valmis maksamaan hänen päästään,” Moas ilmoittaa

Kerrotaan että napattiin vaakuna Karrun sukulaiselle, Karru kiinnostuu - Karru haluaa talolleen palkollisia ja sovitaan että tämä kirjoittaa kirjeen sukulaiselleen ja suostutellaan sukulainen tapaamaan Karru kahden viikon päästä rajapisteellä. Kreivi lupaa selvittää työmiesasiaa ja taulujen kohtaloa. Moas lupaa laittaa kirjeen puunkoloon. Ei osaa kertoa Puusta, sanoo että pyhiä puita on siellä täällä.

Sitten jatketaan nopsasti soutelua pois vähän kiusaannuttavasta tilanteesta. Toinen tärkeä havainto: Se oli Moas Karrun rukous joka oli muuttanut kaiken kiveksi, eli lienee tyyppi jota ei haluta ärsyttää.

Matka jatkuu, ja kanjonijärvi ohitetaan ilman suurempia välikohtauksia. Lesson learned: älä nuku veneessä talvella. Tulee kylmä. Ylitetään järvet, päästään alueelle jossa selvästi ollut metsäpalo, ja metsä lähtenyt uudelleen. Toinen tyyni päivä. Joki jatkuisi synkkään kuusimetsään. Jalkaudutaan kun odotettu maali 1 hex koiliseen. Nyt ollaan vanhassa VANHASSA metsässä, ei ihmisjalan kosketusta pitkän aikaan.

Päivä 2: Aamulla jatketaan soutua - nyt ensimmäiseen tuntemattomaan ruutuun. Joki jakautuu koilliseen ja lounaaseen/länteen - jatketaan koilliseen. Koivumetsää, ehkä 40v vanhaa keskimäärin. Rauhallinen tuuli puhaltaa, linnut laulaa.

Joki kaartaa ja kaartaa - ihan erilainen kuin kartoissa oli. Joki johtaakin suoraan itään eikä pohjoiseen. Jalkaudutaan ja lähdetään koilliseen - heksaan jonka kautta säde menisi. Leiriydytään.

Päivä 3: Jatketaan metsään. Kreivi ja Sigira innoissaan, Elia vähemmän. Yhtäkkiä törmätään heijastumiin itsestämme: kolmeen peilikuvaan jotka ovat me. Kaikkea muutakin heijastuu. Jotain on särkynyt täällä. Täällä on taikuutta: valo ja tyhjyys. Taiottu niin paljon taikuutta että todellisuus on muuttunut. Kreivi ottaa kävyn maasta, heittää sen kohtaan johon ei kannattaisi osua. Käpy katoaa, sen peilikuva tulee takaisin. Kreivi taltioi kävyn.

Tyhjyys- ja valotaikuutta. Jotain on mennyt pieleen joskus muinoin.

...todellisuus on murtunut.

Ollaan jonkinlaisen vaikutusalueen reunalla, keskus on noin kilometri eteen päin.

Jatketaan syvemmälle. Vielä tässä vaiheessa yksittäisiä shardeja rikkinäistä todellisuutta, pidemmälle mennessä niiden määrä kasvaa. Kaikki heijastaa kaikkea ja aurinko tuntuu tulevan monesta suunnasta. Perin kaunista. Ja aika vaarallista.

Ensimmäinen asia joka tulee konkreettisena vastaan on ...portti? Makea sellainen. Neoretrobrutalistinen kuin Jättiläinen. Portin molemmilla puolilla on riimukirjoitusta. Kreivi kopioi riimukirjoituksen parchmentille. Sigira tulkitsee tekstiä. Ekspeditio nimeää portin Portti Rouheaksi.

Astutaan yksi kerrallaan portista kuka mitäkin taikasanoja yrittäen. Mitään ei käy. Jatketaan kivettyä polkua, pian vastaan tulee ihmisen kokoinen patsas. Samaista pukeutumistyyliä kuin Jättiläinen, mutta realistinen, ei brutalistinen. Patsas on soturi, miekka, kilpi. Epämiellyttävän todellisen oloinen. Ja sitten patsaita on lisää. Paljon. Patsaat näyttävät taistelevan. Kaikki patsaista katsovat vähän yläviistoon. Patsaat ovat sammaloituneita ja olleet paikalla todella pitkään.

Edessä näkyy laatikoista rakennettu rakennus. Pääoven seinä vedetty auki isoilla kynsillä. "Mikä tuon tekikään on varmasti poistunut satoja vuosia sitt..." karmea karjaisu. Villisikaparvi lähtee karkuun karjaisua. Mikään ei kuitenkaan säntää niiden perään. Elia laittaa Ankan tiedutelemaan. Ankka lentää katon kautta katsomassa, alhaalla keskellä on kuilussa itseensä käpertyneenä lohikäärme. Mureenamainen pää ja siivet. ISOMPI kuin haukikäärme. Tuhatjalkasmaisesti ilmestyy lukemattomia jalkoja, imeytyy takas rumiiseen kun ei tarvita. Karjuu. Ja ilmeisesti kivettää ihmisiä. Mureenamainen pää, siivet. Ja se on hereillä. Kärmes venyttelee aarrekasallaan. Odotellaan että Ankka poimii unilääkekasveja katolta ja tuo Sigiralle jotta saadaan käärmeelle nukutuspilleri. Lähdetään kohti rakennusta, Pääovista tottakai. Isoon saliin jossa paljon kivettynytttä jengiä.

Päivä 3: ...jatkoa #2: Sisällä on taikuutta, jotain omituista valossa ja varjossa. Portaat ylös katkeavat kesken (mureenakäärme repinyt seinän pois). Ovet oikealle ja vasemmalle. Ovien yllä riimuja. Sigira lukee. vasemmalle on "Parakit", oikealle "Toimistot". Kreivi katselee peilin kautta, varjoja näyttäisi olevan yksi enemmän kuin patsaita. Elia poimii maasta rasian jossa sisällä lähinnä pölyä , pari noppaa ja kolikoita. Kreivi huomaa varjon lähestyvän Eliaa ja varoittaa tätä. Elia laittaa varsijousen itsensä ja varjon väliin. Varjo lähestyy.

Varjo koskee Eliaa, Elia kiljaisee ja kärsii ja haavoittuu. Sigira saa toimiston oven auki. Kreivi taikoo ystävyysloitsun, varjo lakkaa syömästä Eliaa ja poistuu. Kaikki pakenevat toimistokäytävälle.

Vasemmalla kaksi ovea, oikea seinä on talon ulkoseinä. Päädyssä myös kierreportaat ihan kuin jättiläisellä. kierreportaat menee kaksi kerrosta, molemmissa ovi

Toisessa huoneessa reikä jättihaukikäärmeen olinsijoille -ovi kii. Toisessa toimistossa on salaovi joka NARAHTAA kun se aukeaa. Salahuone vain vähän käytävää isompi. Oikea seinä puuttuu. Kassakaappi tms. ihan reunalla mureenakäärmeen luo. Kaksi spellbookkia ja valonlähetysohjeet scorettu.

kierreportaat kolmanteen ja ovesta. leväinen mutta vissiin sparraustila. toinen puoli puuttuu. (edited)

Tilassa on kaksoisovet ja päätyseinän oikeassa reunassa pienempi ovi, joka menee kellotornin alle.

Ou nou! MUREENAkäärmyläinen!!!!

Osuma Kreiviin, osumasta maahan. Haneen Kreivi kannossa.

Käärmy pääsee yläkerran oven läpi, Elia tekee barrikadin alemmalle ovelle. Sigira juoksee edelleen Kreivi selässään.

Elia hakee Ankan avulla jonkun arvokkaan esineen. Sormus. Elia lähtee juoksemaan karkuun.

Lohhari säntää perään ryhmän sännätessä ulos ja pihaa pitkin. Elia hämää loitsulla käärmeen, mutta ei ehditä turvaan ajoissa. Sigira kärsii. Päästään kaupunkiin takaisin. Rahaa ei juuri löytynyt mutta lopulta aarre olikin ystävyys seikkailun päädyssä!