Suunnitelmana löytää Hämäränpää, josta on kuultu jo useampaan otteeseen. Ajatuksena edetä Karrun talolta koilliseen ja seurailla jokea ylös suurinpiirtein Betonikristallin kautta, sillä oletuksella että Hämäränpää on veden äärellä.

Keväinen sää tarkoittaa että maasto on pelkkää märkää lumista rähmää jossa pitää rämpiä, ja eteneminen on kokoajan hitaampaa kuin yleensä.

Seurue pysähtyy Karhunhampaalla vähän uhrailemaan ja pitämään leiriä. Kreivi luikahtaa suljetusta huoneesta jonnekin uhrailemaan ja Fynn lahjoittelee oravapatsaalle käpyjä ja osan omista ruoistaan. 

Aamulla paljastuu että joku on käynyt uhraamassa ilvekselle, mutta ei ole herättänyt eikä varastanut mitään. Kohtelias vieras.

Matkahörppyjen myötä seurue pakkaa itseään kohti koillista, mutta luolan ulkopuolella on ilmestynyt leiri. Joku vähän ison oloinen tyyppi on kääriytynyt lampaantaljoihin.

Taljoista paljastuu ilves joka nousee kahdelle jalalle, joka heiluttelee käpäliä joissa on peukalot. Jotain ihmisen käden ja ilveksen tassun väliltä. Moikataan tavatessa, ilves moikkaa takaisin.

Suurempaa tuttavuutta ei yritetä tehdä, ja matka alkaa kohti koillista.

Reitti vie läpi tasaisen maaston jossa on helppo kulkea. Etäällä kulkusuunnassa näkyy savua, mahdollisesti mökki. Ehkä tällä kertaa löydetään vihdoin kiva mökki eikä hirviömökki?

Vähän samanoloinen ja kokoinen kuin risuäiän möksä aikoinaan, mutta miksi historia itseään näin toistaisi? Ovenpielessä näkyy nojailevan sukset.

Kreivi kolkuttaa ovenpieleen ja sisältä kuuluu yllättynyt naisääni. Pikaisia vaatteiden etsimisen ääniä. Toistaiseksi kovin ihmismäistä.

Oven avaa reilu puolimetrinen nainen jolla on sinertävä, märkä iho ja räpylät sormien välissä.

Muuten ihan normaali!

Hössöttää kovasti kahvitarjoiluista ja laittaa seurueen istumaan.

Esittelee itsensä nimellä Susi. Arvaa samantien että yllättävät kulkijat ovat omenalaakson suunnalta. Joutunut myös metsästysreissulla rajan väärälle puolelle, jokin talvi takaperin.

On tosiaan alunperin Omenalaaksosta. Kreivi ja Fynn arvailevat että aikojen saatossa monikin on jäänyt rajojen toiselle puolelle. Kuulemma syksyn myötä pääsee pienellä säätämisellä rajasta läpi.

Aitaan alkaa Suden mukaan tulla syksyn ja talven tullessa reikiä. Ei ole pariin vuoteen viitsinyt yrittää läpi. Käy kauppaa lännestä tulevien kanssa.

Käänteinen torni on kuulemma kauppapaikka jonne Sulkavat tulevat treidaamaan laivalla. Täällä rajan ulkopuolella pyörii ihan oikea kauppareittiverkosto.

Kahvi tulee lännestä!

Kerran viikossa on ilmapäivä (tiistai) jolloin laiva käy.

Fynnin kerrottua että ollaan tutkimusmatkailijoita Susi menee mieluummin polttelemaan piipullisen kuin kuulemaan lisää. Tai liikaa.

Vaikutelma on että kompanialla saattaa olla vähän kyseenalainen maine täällä Omenalaakson ulkopuolisessa maailmassa. Ilmestyvät paikalle, "löytävät" paikkoja ja ryöstävät ne tyhjäksi. Kuten muiden käyttämän kauppapaikan..

Suden mielipide Hämäränpäähän pääsystä on että ei mitään järkeä ilman ilmalaivaa. Näemme syyn sitten kyllä, kun kerran tutkimusmatkailijoita olemme.

Seurue tekee lähtöä. Kreivi tarjoaa ateriasta maksuksi leilillsen viiniä joka saa erinomaisen suopean vastaanoton.

Kreivi myös tarjoaa kauppamahdollisuuksia Karrun talolla. Susi yllättyy karttaa tutkiessaan kovasti ja sanoo että ei ole koskaan huomannut siellä taloa.

Matka jatkuu karkeasti pohjoiseen jossa on soista maastoa odotettavissa. Tarkoitus on pysytellä suurinpiirtein suon reunamilla silmäkkeitä vältellen.

Vahtijärjestyksestä heitetään kolikkoa. Kreivi voittaa ensimmäisen vuoron.

Fynn on autuaasti unten mailla kun kreivi huomaa kitukasvuisten puiden välistä muutaman lyhdyn jotka näyttävät kulkevan etäällä ohi.

Kreivi astahtaa vähän lähemmäs nähdäkseen paremmin. Lyhdyt pysähtyvät ja heiluvat kuin siellä olisi jokin tappelu käynnissä. Toinen lyhty lähtee liikkumaan kovaa vauhtia poispäin.

Kreivi herättää Fynnin joka muistelee ensimmäistä kertaansa suolla ja lyhtymäisiä virvatulia jotka houkuttelivat suonsilmään. Ei parane tutkia asiaa varsinkaan pimeässä.

Aamulla todetaan että suolyhtyjä olisi kiinnostava tutkia lähemmin mutta ehkä aavistuksen hankala yrittää. Matka jatkuu. Välillä löytyy pitkospuut jotka jatkuvat puolisen kilometriä ennenkuin uppoavat suohon.

Matkanteko on juuri sellaista rämpimistä kuin voi kuvitella. Edessäpäin on ehkä kohoavaa maastoa joka vaikuttaisi hyvältä idealta, mutta navigointi on raivopäistä kahlaamista ja rämpimistä.

Iltaa kohden suo alkaa muuttumaan tasaisemmaksi. Mättäät ja silmäkkeet muotoutuvat vähitellen jatkuvammaksi silmäkkeeksi. Umpeen sammaloitunut suolampi tai järvi ehkä lähimpänä vertauksena. Fynn väkertää koivunnäkkärästä jonkinlaisen sauvan jolla tutkia etusektoria.

Fynn kuulee rasahduksia. Sammal liikkuu kauempana edessäpäin.

Kreivi aavistaa jotain häiritsevää magiantuntua ilmassa. Tai maassa. Vedessä. Jotain.

Seurue päättää että tässä kohtaa on ihan okei seurata omia jälkiään taaksepäin parempaa maastoa kohti eikä yrittää liikoja. Kreivi yrittää heittää varuiksi cantripin jonnekin seurueesta selvästi sivullepäin, siltä varalta että jokin on jo saanut vainun.

Hetken päästä vihreän mähmän alta iskeytyy n. kolmimetrinen saukko joka yrittää ottaa kiinni kreivin heittämiä hämäyksiä, tässä tapauksessa vilkkuvia valopalloja.

Saukkoa taakse jättäessä Fynn on aika varma että tämä on se reitti jota tultiin. Päivä alkaa loppumaan, mutta suo ei. Seurue on ehkä vähän eksynyt.

Tähtien tullessa esiin seurue saa suunnistettua niiden perusteella pois lämpäreestä.

Voimien keräämiseen menee pidempi leiriytyminen jonka jälkeen jatketaan koilliseen, joka on toivottavasti järkevämpi suunta. Maasto ei ole helpompaa mutta jokea saa seurattua.

Kreivin niskavillat ovat pystyssä kun edessäpäin on jotain maagista. Jossain kilometrien päässä on paljon taikuutta joka loimottaa tänne asti.

Eteneminen on edelleen tutkimattomassa maastossa änkyrää, ja ilta saa. Leiri pystyyn.

Kreivi voittaa taas ensimmäisen vahdin. Jälleen lyhdynvaloa suolla. Tulossa kohti.

Kreivi odottelee ja seurailee. Lyhty pimenee, ja Kreivi herättää Fynnin.

Fynn huikkaa "Kuka kulkee?". Möreä vastaus "Mitä te teette täällä? Ei ole turvallista seutua."

Kreivi kertoo että olemme matkalla pohjoiseen ja ehkä eksyneitä. Nuotion valoon ilmestyy pitkä jässikkä nahkapanssarissa ja turkiksissa. Inkvisiittorin holy symbol vaatteiden välissä, ja kädessä iso sotavasara.

Kysyy papereita ja näyttää hyväksyvän Omenalaaksolaiset kompanialuvat.

Pikimustat silmät ja haltiakorvat. Iho lähes nahkapanssarimaisen näköistä. Kreivi aistii antimagiaa. Noidanmetsästäjä.

Kertoo olevansa partiossa etsimässä ulkorajalta vääräuskoisia, kerettiläisiä, noita, karkulaisia ja muita. Holy symbol hohkaa aiemmin mainittua antimagiaa.

Vielä kuukausi jäljellä partiovuoroa.

Fynn kysyy osaako hän kertoa mitään liikkuvasta tähdestä. On kuulemma huolestuttavaa, että jollakin tähdistä on niin levoton olo. Ei voi olla hyvä asia.

Partiossa olevia on kuuden hengen porukka joka tapaa viikottain ja hajaantuu jälleen.

Fynn kysyy viattomasti hemmon mainitsemasta syvemmästä rajasta. Ilmeisesti siellä on maailmanlopun jäljet niin pahat että sinne ei kannata mennä, ja näyttää siltä että ei olisi pitänyt mainita asiaa.

Kreivi pitää karhusymbolinsa hyvin piilossa vahtivuorollaan.

Tuntuu kuin pyhän soturin vasara katselisi Kreiviä ja Fynniä.

Thomm van Irnmann heräilee aamulla ja ennen lähtöä kysyy olemmeko nähneet mitään häntä kiinnostavaa. Kompania kieltää kaiken ja saa hyvän onnen ja Aureliuksen toivotukset.

Tarpominen jatkuu. Puoliltapäivin edessä alkaa näkymään jotain, ehkä pieni vene yksittäisessä suonsilmässä. Veneessä istuu jokin pieni hahmo.

Pieni kepillä soudettava vene tai ruuhi joka on pienessä suonsilmässä joka ei johda mihinkään. Ruuhen perässä rääsyihin pukeutunut pieni hahmo jolla on luiset kädet.

".. Päiviä"

Hahmo kääntyy kohti ja paljastaa luurangon kasvot. Avaa suun ja leuka putoaa.

Ojentaa pyytävästi kättä ja näyttää toisella kädellä eteenpäin - tai mistä seurue tuli.

Kreivi pudottaa kolikoita luurangon käteen, ja luuranko sulkee kätensä. Osoittaa eleillä että Kreivin pitäisi asettua lautalle makuulle.

Kreivi näyttää lisää rahaa ja osoittaa Fynniä. Luuranko osoittelee Fynnille että asettuisi makuulle.

Kompanialle on vaikea arvioida olisiko tämä hyvä idea.

Fynn yrittää kysyä mihin hän olisi kenties heitä viemässä. Leuka kalattaa lattialla. Kreivi asettaa lursulle leuan takaisin.

"Hyvää päivää matkalaiset. Viimeinen matkanne odottaa."

"Minne?" "No mihin matkanne vie. En minä tiedä ennenkuin laitan kolikot silmillenne." 

-Kuljetan epäonnisia matkalaisia jotka ovat uponneet suohon.

-Mutta emmehän me ole uponneet, tietääksemme?

-Perkele!

Pieni lautturi antaa kolikot takaisin Fynnille muutaman tammenterhon (!) kanssa ja kutsuu käymään toiste. Kun on kuollut?

Toim.huom. Kreivi ei saanut rahojansa takaisin.

Matkaan lähtiessä suonsilmäkkeessä ei ole enää mitään kun sitä kääntyy katsomaan.

Matka jatkuu. Edessä alkaa näkymään väreilyä jossa on erilaisia kuvitettuja varoituksia pääkalloineen ja ristissä olevine luineen. Väreily jatkuu kauas molempiin suuntiin symboleineen. Selkeämpää varoitusta ei oikein voi kuvitella.

Maisema on mälsää. Suota tai kytevää maata joen toisella puolella.

Kreivi kokeilee ampua väreilevästä seinästä varsijousella läpi. Vasama menee läpi.

Seurue päättää olla kokeilematta liikoja onneaan ainakaan tässä vaiheessa, ja yrittää itäänpäin. Joki tulvii ja sen yli pitäisi päästä.

Joesta löytyy vähän matalampi kohta josta pääsee virrasta huolimatta yli. Lopputulos on kaksi märkää tutkimusmatkailijaa, mutta turvallisesti toisella puolella.

Kaukaisuudessa näkyy kun jotain nousee maasta, ui maan pintaa myöten ja katoaa taas maan alle. Nelisen metriä pitkiä, selvä selkäevä. Suhtautuu maahan kuin veteen.

Tähti jatkaa taivaalla haahuiluansa.

Aamu koittaa ja matka jatkuu. Edessäpäin pohjoiseen pyrkiessä näyttäisi siltä että aidassa tai rajassa on hajanaisempi alue. 

Kreivi aistii että aidan takana on maagisempaa. Aita on lähinnä pysyvä cantrip jonka takana on jotain mistä se varoittaa.

Kreivi astuu aidasta läpi.

Läpi mennessä pään sisältä kuuluu tai tuntuu kehoitus kääntyä pois.

Kreivi heittää tomaatin eteenpäin nähdäkseen mitä sille käy. Tomaatti katoaa tuhkakasaan.

Edessäpäin magia tuntuu siltä että siellä on sitä sen kaikissa muodoissa, paljon, ja täysin sekaisin keskenään. Seurue päättää että tässä kohtaa on ehkä turvallista todeta että varusteet saattavat olla riittämättömät ja läheinen betonikristalli voi tarjota vastauksia. Tai aarteita.

Fynn on tässä välissä istuttanut toisen saamistaan tammenterhoista maahan aidan tälle puolelle, koska tuli hassut vibat. 

Seurue lähtee aidalta kohti Betonikristallia ja pääsee ongelmitta perille. Tuttu aula, tuttu pöytä. Tuttu ääni.

"Haloo? Kuka siellä tällä kertaa on? Taasko pilasoitto?"

"Onko teillä tällä kertaa viiniä?"

Kehoittaa taas käymään kellarissa hakemassa viiniä.

Kreivi kokeilee stoneskin-taikaa kun kuulee että kellarissa on jäkättävää menninkäisvibaa. Loitsii koko kehon ympärille hiekkakerroksen ja neljä betonilaattaa panssareiksi.

Fynn avaa pöydän takana olevan salaoven. Tällä kertaa käytävän päästä vasemmalle ja alas.

Kellarissa on käninää ja jäkätystä. Fynnillä on rautaisia hevosenkenkiä ja Kreivillä kilo rautanauloja.

Alhaalta löytyy puinen ovi jonka takana on menninkäisiä. Taidokas suunnitelma: Fynn potkaisee oven auki ja Kreivi kylvää nauloja sisään. 

Fynn potkaisee ja ovi pamahtaa saranapuolelta auki. Lattialla on useamman sukupolven kerros menninkäisiä, kuolleita ja nahistuneita puolen metrin kerroksena. Kompostin päällä neljä isokokoista menninkäistä.

Kreivi paiskaa seurueen ja menninkäisten väliin läjän rautanauloja hidastamaan menoa.

Yksi on tulossa kohti ja Fynn ottaa vasaralla kopin. Menninkäisestä tulee salaattia.

Kreivi paiskasi rautanauloilla ja osui kaikkiin. Muutama naula osuu hyvin ja sihisee kasvislihaan.

Loput menninkäiset pakenevat piiloon.

Kellarissa on kylmää ja siellä näyttäisi olevan pilaantunutta ruokaa ja viiniä joka on ehkä paremmin säilynyttä. Lisäksi siellä on yksi hylly jossa on alkemistisia symboleita sekä ruukkuja.

Ruukkujen takaa löytyy myös pieni laatikko jossa on kolme pientä pulloa.

Neljässä ruukussa on jotain lievästi maagista sisällä.

Kellarista hiiteen ja portaita ylös. Taas labyrintissä. PErkele

Kuollut minotaurus löytyy äkkiä, ja näyttää siltä että jokin on syönyt siitä lihat luiden päältä.

Kreivi koputtelee seiniä ja haistelee magiaa. Jossain pitäisi kuulemma olla salaovia, monikossa.

Eteenpäin mennessä muutaman mutkan jälkeen seinä kuulostaa vaneriselta, ja sen saa äkkiä alas.

Jostain edestä kuuluu raapiva ääni kun sarvi raahaa seinään.

Serpentiinimutkien jälkeen kuuluu sarven ääni seuraavan mutkan takaa. Kreivillä on ehkä viitisen minuuttia kivipanssaria jäljellä. Fynn aikoo rynnätä yllätyslyönnin nurkan takaa.

Kreivi aikoo heittää fynn-monistuscantripin

Fynn saa hyvän iskun sisään, mutta niin saa myös minotaurus. Kreivi heittää hämäyksen eli pieniä läpsytteleviä Fynnejä jotka häiritsevät raivarilehmää.

Taistelu jatkuu ja on vaikeaa, mutta lehmä väsähtää vähitellen. Kreivi saa kutsuttua karhun voimia ja taklaa minotauruksen maihin. Tässä kohtaa kompania jättää mukiloidun lehmän lepäilemään lattialle ja lähtee kotiin.