Harmaja

Harmaja, aikoinaan ylväänä ja loistavana sisämaakaupunkina tunnettu, on nyt vain haalistunut muisto entisestään. Taivaiden sodan raivo ei ainoastaan murskannut sen rakennuksia ja ajanut asukkaat pakoon, vaan repi itse kaupungin kahtia. Harmajan kadut ovat nyt autioita ja rakennusten rauniot kohoavat aavemaisina monumentteina menneisyyden loistolle. Hiljaisuus lepää kaupungin yllä, vain tuulen ulvonta ja villieläinten äänet rikkovat sen. Jotkut sanovat, että Harmajan haamu vaeltaa edelleen raunioiden keskellä, etsien rauhaa, jota se ei koskaan löydä. Mutta elämän kipinä ei ole täysin sammunut. Kaupungin reunamilla, tuhon ulottumattomissa, on alkanut syntyä uusia asutuksia. Rohkeat pioneerit ja Harmajan tuhosta selvinneet ovat rakentaneet uusia koteja ja yhteisöjä raunioiden varjoon, pyrkien luomaan uutta elämää menneisyyden haamujen keskellä.  

Seitseminen

Kymmeniä kilometrejä Harmajasta, leveän joen suistossa, joka aikoinaan johti kaupunkiin, sijaitsee Seitsemisen satamakaupunki. Se on kuin eloisa vastakohta Harmajan autiolle hiljaisuudelle, toivon symboli tuhon keskellä. Seitsemisen vilkkaassa satamassa laivat kaikkialta maailmasta purjehtivat joenvartta pitkin tuoden mukanaan eksoottisia tavaroita ja tarinoita kaukaisista maista. Kaupunki on täynnä elämää, ja sen kujilla voi kuulla kymmeniä eri kieliä ja nähdä mitä ihmeellisimpiä näkyjä. Se on paikka, jossa seikkailu odottaa joka nurkan takana, ja jossa onni suosii rohkeita.