Punaisen kuun alla -kampanja pyrkii perinteiseen seikkailupelaamiseen. Pelinjohtaja esittelee seikkailutilanteen tai -kohteen pelikerran aluksi ja pelaajien odotetaan pelaavan kyseistä seikkailua läpi. Hahmojen tulisi pysyä uskollisina karavaaniaiheelle ja toisilleen, mutta poikkeuksia voidaan tehdä neuvottelun jälkeen. Hahmot voivat esimerkiksi siirtyä toisen kauppahuoneen palvelukseen tai käydä keskinäisen välienselvittelyn, mutta näistä sovitaan erikseen.

Pelinjohtaja luo tilanteita draamatajun perusteella, ei pelimekaniikan mukaan. Esimerkiksi hahmojen vesivarat voivat olla lopussa seikkailutilanteen luomiseksi, ei siksi, että hahmojen mukana kantamat vesilitrat pääsivät loppumaan pitkän vaelluksen aikana. Pelinjohtaja pyrkii myös pitämään sääntömekaniikan vain epäselvissä tai jännittävissä tilanteissa: kestopisteitä ei esimerkiksi lasketa toimintakohtausten ulkopuolella.

Pelaajien odotetaan ilmentävän hahmoaan, käyttämään näiden erikoistaitoja ja tuomaan esille näiden erityispiirteitä. Hahmon esittämisen ei kuitenkaan ole tarkoitus nousta pelin pääsisällöksi, vaan se on pikemminkin tuomassa väriä peliin.

Kenenkään ei odota muistavan sääntöjä ulkoa. On hienoa, jos muistaa omaan sarkaan liittyvät säännöt (tai on kirjoittanut ne muistiinpanoihinsa), mutta asiat voidaan tarkistaa sääntökirjasta myös kesken pelaamisen. Yleensä pelin jatkuminen on kuitenkin etusijalla, joten säännöistä tinkaamista pyritään välttämään.

Athas on julma maailma. Elollista luontoa on hädin tuskin tarpeeksi jäljellä kansojen elatuksen tarpeiksi. Orjuus on tavallista kaupunkivaltioissa ja joidenkin paimentolaisheimojen keskuudessa. Ryövärit ovat valmiit laittamaan henkensä alttiiksi saadakseen elantonsa ryöstösaaliina. Tiettyjen kansakuntien edustajia pelätään, vihataan ja syrjitään. Kampanjan ei kuitenkaan ole tarkoitus rypeä näissä aiheissa, vaan ne ovat taka-alalla seikkailujen materiaalina.