Tekoja kotimaisen roolipelikulttuurin hyväksi

Mä oon alkanut ajatella näistä ehkä vähän "tylsästi" siten että paras keino osallistua on olemassaolevien toimijoiten ja juttujen kautta. Ei siksi että ne ois jotenkin parempia tai tärkeitä - vaan siksi että monella vähän unohdetullakin jutulla (katson sinua roolipelitiedotus) on yllättävän paljon näkyvyyttä edelleen.

Mun top N lista itelle ois, tehokkaammat ylempänä:

1. Osallistu Ropeconin tekemiseen vapaaehtoisena, ohjelmana, ja tai pelinjohtajana
2. Muut tapahtumat kuten yllä, eritoten Alfacon
3. Tarjoa sisältöä Legendaan, se lienee ainoa ilmestyvä paperijulkaisu.
4. Kirjoita sisältöä Pelilaudalle, blogiisi, roolipelitiedotukseen jne.
5. Hanki itsesi lehteen harrastuksestasi, muista nostaa ylläolevista niitä, joissa on aktiivista sisältöä
6. Osallistu keskusteluihin discossa, muissa pikaviestimissä
7. Laita peleistäsi pikkurapsat someen tai pelilaudalle
8. Vedä avoimia yleisöpelejä
9. Yritä löytää jostain aikaa auttaa pyörittämään kustannusyritystä, joka mahdollistaa pelien julkaisemisen matalammalla riskillä kuin omakustanteena
10. Keksi ihan uusi tapa jaella roolipelejä, joka tulee kaatamaan aiemmat digialustat.

Villellä on aika kattava kokonaisuus ja komppaan sitä kympillä. Jos vähän eri kulmasta lähestyisi asiaa, niin tässä aamuna päällimmäisenä mielessä olevat listana, aika vapaassa järjestyksessä:

• Puhu roolipeleistä suomeksi verkossa alustoilla, jotka jättää jäljen. Blogaa, juttele vauva-forumeilla suomi24ssä ja tee julkista somesisältöä pelaamisestasi lähestyttävästi. Keskustelu on näkyvyyttä harrastukselle. Sen olisi hyvä olla laajaa.
• Tarjoudu pelauttamaan epäironista klassista D&D 5e:tä julkisissa tapahtumissa ja kerhoissa. Tämä tarjoaa sisääntuloja uusille ihmisille harrastukseen, joilla on jo kuva siististä fantasiapelistä median kautta.
• Vapaaehtoistu. Auta järjestämään tapahtumaa tai osallistu kirjoittamaan talkooprojektiin.
• Verkostoidu - käy tapahtumissa tarkoituksena muodostaa uusia kontakteja ja kohdata erilaisia pelipöytiä ja -kulttuureja.
• Tuo kotimaisia pelejä, tekijöitä, alustoja ja julkaisuja esiin tilanteissa, missä konteksti ne sivuuttaa. Kun mietitään seuraavaa kampanjaa, nosta Imperium Maledictumin ja Blades in the Darkin rinnalle L&L tai Heimot.
• Kuuntele mitä kansainvälisessä kentässä tapahtuu ja tuo sitä tietoa kotimaiseen dialogiin. Ei anneta oman kentän jäädä tilaan joka toistelee tuttua ja turvalliseksi todettua kaavaa kun maailma menee ohi.
• Tee omaa juttuasi ja pidä siitä mekkalaa. Tämä on ehkä noissa monissa ylläolevissa se keskeinen juttu. Jos joku näkee, että teet roolipelijuttuja, se rohkaisee.
• Ja tuohon myös vastapuoli. Jos näet jonkun tekemässä juttuja roolipelipiireissä, reagoi. Vahvista ääniä joita kuulet. Ja tämä siis kaikille äänille, vaikka ne tuntuisi kuinka valtavirralta. RopeLIVE esim oli massiiviproduktio, mutta siitäkin on kuullut vain pieni osa harrastajista, saatika sitten harrastuskentän ulkopuolella.

Keksin ehkä myöhemmin lisää.

Aika samankaltaisia ajatuksia minullakin on, mutta listaanpa nyt nekin tässä. Ne koskevat ennen muuta itseäni eikä ehkä niinkään sitä, mitä toivoisin muiden tekevän. Saa niitä silti tietty yleistää, jos niistä jotain järkeä löytää.

• Toisten harrastajien töihin tutustuminen (pelit, tapahtumat, tekstit, jne.): On tosi vaikea luoda yhteishenkeä, jos ei tiedä, mitä muut tekevät.
• Toisten töiden nostaminen esiin foorumeilla ja blogeissa: Jatkoa edelliseen, eli kun itse on ensin tutustunut johonkin kotimaiseen roolipelijuttuun, niin siitä voi sitten kertoa eteenpäin muillekin.
• Paikallisen toiminnan vahvistaminen: Internet-ajasta huolimatta väitän, että edelleen iso osa roolipelikulttuurista tapahtuu paikallisesti. Sitä on hyvä tukea, ettei kulttuuri pääse keskittymään muutamiin isompiin keskuksiin. Tässä tietysti paikkakunnat ovat erilaisia: jossain on paljon helpompi järjestää avoimia pelejä, käydä pelikaupoissa, osallistua yhdistysten toimintaan ja käydä tapahtumista kuin muilla paikkakunnilla. Sitä on kuitenkin hyvä vaalia, mitä paikallisesti on tarjolla.
• Samanmielisyyden esiintuominen haastamisen sijaan: Itselleni on tyypillistä, että jos olen verkkokeskustelussa 90 % asiasta samaa mieltä ja 10 % eri mieltä, niin laadin kommenttini koskemaan sitä kymmenystä. Olen ajatellut, ettei semmoisesta samanmielisyyden hymistelystä synny kiinnostavaa keskustelua. Jatkuva erimielisyyksiin tarttuminen kuitenkin luo aika kärkästä keskusteluilmapiiriä. Jatkossa olisi hyvä tuoda enemmän esiin myös sitä, mistä on samaa mieltä tai mikä on hyvin sanottu. Tämä liittyy tavallaan tuohon toisten työn esiinnostamiseen, minkä listasin aiemmin.

Musta tää paikallisen toiminnan kulma on tosi tärkeä.

Tuntuu että varsinkin somen paskiinnuttua monet pakeneva verkosta takaisin fyysiseen maailmaan. Silloin paikallistoininta on ehkä jopa tehokkain keino edistää harrastusta.

Tässä muutamia juttuja, joista jotkin ovat korkealentoisia:

-pelinjohtamisen kynnyksen madaltaminen ilman käärmeöljykauppiaiden temppuja -keksiä joku keino miten tieto suomalaisista roolipeleistä saadaan laajemmalle porukalle -kehittää joku peli ja pelaamistapa, joka houkuttaa ihmisiä, joita ei kiinnosta nykyinen valtavirta eikä nykyiset vaihtoehtopelit tai niiden pelitapa (vrt Alias ja lautapelit) eli joku erilainen pallopeli

Inhottavasti tää saitin syntaksi vaatii sen että ranskiksen perässä on välilyönti :D

Muiden toimintaan osallistumista ja sisällöntuottamista (yleisesti ottaen tiedonvälitystä) tuossa näyttää useammalla olevan. Blogaaminen oli takavuosina yleistä mutta on sittemmin ainakin vanhemmilta kirjoittajilta vähentynyt. Roolipelitiedotuksen etusivun RSS-kooste oli hyvä tapa seurata muiden tekstejä, mutta onkohan sillä saralla tapahtunut jotain innovaatioita tai saako RSS-syötettä enää uudemmista kirjoitusalustoista?

RSS elää ja voi hyvin. Suurin osa maailman sivustoista on WP:llä tehtyjä - ja se tuottaa RSS:sää suoraan laatikosta.

Myös Pelilaudan aiheet ja sivustojen muutokset voi tilata RSS:sllä (ja 3-5 henkilöä tilaakin, päätellen liikenteestä).

Pahoittelut omien blogausten mainostamisesta, mutta sain juuri kirjoitettua jonkinlaista pohdiskelua kuluneen vuoden tavoitteestani pelata pelkkiä kotimaisia roolipelejä. https://efemeros.wordpress.com/2025/12/23/vuosi-suomi-pelien-parissa/ Se olennaisin osa on lopussa, jossa harmittelen sitä, että kiusallisen harva pelinjohtaja vetää kotimaisia pelejä. Liian usein pelauttaja on pelisuunnittelija itse. En kyllä tiedä, mitä tuolle asialle voisi tehdä asian yleisen voivottelun lisäksi.

Samin havainto siitä, että kotimaisten pelien peluuttaminen painottuu usein tekijöihin itseensä, on osuva ja tunnistettava haaste. On kuitenkin hyödyllistä suhteuttaa tätä kokemusta laajempiin tilastoihin, jotka kertovat harrastuskentän elinvoimasta. Esimerkiksi viimeisimmässä Ropeconissa kotimaisia roolipelejä (ja jopa suomen kielellä julkaistuja) pelautettiin määrällisesti enemmän kuin kansainvälistä markkinajohtajaa (D&D 5. laitos). Tämä on mielestäni merkittävä osoitus siitä, että suomalaisilla pelinjohtajilla on vahva tahto tuoda paikallista suunnittelua pöytiin.

Jotta tämä positiivinen kehitys kantaa vuoteen 2026 ja siitä eteenpäin, tässä pari lisäideaa alkuperäisen vastaukseni jatkeeksi:

• Demoseikkailujen tuottaminen: Kynnystä uuden pelin pariin siirtymiseen madaltaa merkittävästi valmiiksi pureksittu materiaali. Lyhyet, selkeät ja helposti haltuun otettavat demoseikkailut tarjoavat pelinjohtajille turvallisen ympäristön kokeilla uusia sääntöjä ja maailmoja ilman valtavaa valmistelutyötä.
• Samin 90/10-periaate ja rakentava kritiikki: Samin mainitsema ajatus keskittyä julkisessa keskustelussa ensisijaisesti siihen, mikä toimii, on erinomainen. Toksisen positiivisuuden välttämiseksi on kuitenkin tärkeää voida sanoa ääneen myös se, mikä ei toimi. Oleellista on konteksti: kriittinen palaute on arvokkainta silloin, kun se annetaan rakentavasti, osana kokonaispalautetta ja tarkoituksena on auttaa kehittämään peliä tai toimintatapaa paremmaksi.
• Onnistumisten näkyväksi tekeminen: Kun nostamme esiin toimivia ratkaisuja ja hienoja pelihetkiä, teemme samalla kotimaista pelisuunnittelua tutuksi ja houkuttelevaksi. Positiivinen vahvistaminen julkisilla alustoilla on tehokkain tapa kannustaa uusia toimijoita mukaan.

Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia konkreettisia onnistumisia tai hyvää palautetta teillä on jäänyt mieleen kuluneelta vuodelta. Mitä sellaisia positiivisia suuntauksia olette havainneet, joita kannattaisi vahvistaa entisestään kohti vuotta 2026?

Olen aiemmin maininnutkin vetäneeni Kalevalaista Löllöä keväällä 2025 "erään järjestön vapaaehtoisena", mutta paljastettakoon nyt tarkemmin, että kyseessä oli pirkanmaalainen kolmannen sektorin toimija Mielen ry (ei pidä sotkea Mieli ry:en). Se keskittyy erityisesti toipumisorientaatioon ja positiiviseen mielenterveyteen. Monilla em. kohderyhmän jäsenillä voi olla paljon vapaa-aikaa suhteessa mielekkääseen tekemiseen ja sosiaalisiin piireihin, joten pöytäroolipelit voivat tarjota hyvän harrastuksen. Toisaalta myös tällaiset ryhmät lisännevät kolmannen sektorin tietoisuutta roolipeleistä ja niiden erilaisista käyttötarkoituksista. Kevään 2025 ryhmässä oli mielestäni hyvä henki, pelikonseptista pidettiin ja mukana oli myös vertaistuen elementti siten, että esimerkiksi terapiat yms. saatettiin mainita varsin luontevasti.

Ensi syksynä olisi suunnitelmissa alkaa vetää Fria Liganin 5e-versiointia Lord of the Rings Roleplay. Mielen ry:n henkilökunnan kanssa mietittiin, että sääntöjen yhteys Löllöön voisi helpottaa siirtymisiä LotRR:n ja Löllön välillä. Jotain tekoälykäännöksiä LotRR-materiaaleista on varmaan tehtävä pelaajille. Yhteys Tolkienin Keski-Maahan taas voisi toimia siltana perinteisemmän fiktion ja roolipelien välillä. Onneksi syksyyn on vielä tovi aikaa, mutta jo kesällä varataan tilat ja tehdään kalenterit. Ajattelin että joka toinen viikko voisi olla parempi kuin joka viikko, keväällä 2025 oli vähän raskasta se jokaviikkoinen tahti.

Toivottavasti tämä toteutuu, eihän sitä tiedä vaikka koko Mielen ry lakkautettaisiin leikkausten takia :(