Pelilauta

Valmisseikkailuja analyysissä

Laskeskelin tuossa hylystä sellaisia valmisseikkailuja, joita en ole pelauttanut tai jotka ovat hyviä ja joiden edellisestä pelauttamisesta on yli 20 vuotta. Niitä tulikin kokoon yli 70. Tästä innostuneena otin tavoitteeksi pelauttaa niistä 24 ensi vuoden aikana ja kirjoittaa tänne ainakin tusinasta arviointi pelitestin pohjalta. Katsotaan miten käy ja kuinka kovan jyrän alle seikkailut joutuvat. Luvassa on toivon mukaan erilaisia seikkailuja eri vuosilta ja eri lähteistä, mutta erityisesti vanhoista Magus- ja Claymore-lehdistä.

Tietoja

2023-01-04

Kuusikeiju aiheessa Peliraportit

Keskustelu

Siirry keskustelun loppuun

Ville Takanen

Jos ymmärrän mitä tarkoittaa kamarilarp, niin sitä juuri tarkoitiin.

Ja joo, varmaan sitä pitäisi modata hieman :D Mutta silti kysymys siitä olisiko lyhyt, hahmointeraktioon keskittyvä peli parempi larppina, on minusta kiinnostava.

Ville Takanen

Hieman analytiikkaa: Ketjua seurasi 22 kirjautunutta kävijää.

Keskivertoketjulla on 8-9x "uniikkeja" lukijoita jokaista kävijää kohden.

Tästä voisi laskeskella, että ketju tavoitti noin 190 lukijaa.

(tämä siis googlen analytiikan perusteella)

Kuusikeiju

Oh, vau! Näistä kiitoksista ja tilastoista liikuttuneina ketjuun tulee vielä kaksi encore-analyysiä. Niitä tosin joutuu odottelemaan hetken, kun roolipelikerho jäi joulutauolle.

Kuusikeiju

#27 Quest for the Heartstone

Nyt on vanhaa kamaa arvioinnissa, peräti vuodelta 1984. Tämä on silti odottanut pelaamista. Kyseessähän on aika erikoinen tuote sikäli, että AD&D:n tuottaessa pelisarjaa tukevan lelusarjan tuota lelusarjaa tuettiin puolestaan seikkailulla, jossa Warduke, Strongheart ja muut kummajaiset seikkailevat pelaajahahmoina.

Tuote on suunnittelullisesti ikävä putkijuoksu, jonka vastustajiksi on valikoitunut nimenomaan niitä hirviöitä, joiden figuureja on halutta markkinoida ja joita suorastaan markkinoidaan moduulin tekstissä. Tämä on sikäli sääli, että seikkailussa olisi ollut valtavasti ainesta, vaikka lopputulos on juuri sellaista "suolta hiipii 12 liskomiestä kimppuunne, heittäkää aloite" liukuhihnataistelua, joita saa parilal satunnaistaulukolla aikaiseksi.

Pelissä on kuitenkin kolme toimivaa osaa. Kartat ja pelaajille jaettavat kuvat ovat hienoja ja nämä auttavat todella tuomaan läsnäolon tuntia vaarallisen vuoren luolien syövereissä. Taustatarina puolestaan on niin railakas, että parasta seikkailussa olisi kaikki mitä tapahtuu pelimoduulin jälkeen. Pelaajahahmot kun etsivät sydänkiveä, joka paljastaa kehen todella voi luottaa ja kehen ei - tätä kiveä kun tarvitsee valtakunnan leskikuningatar, jonka pitäisi valita itselleen puoliso, koska kruununperimysjärjestys on solmussa ja kuningasvainaa oli lapseton vanhus, johon nuori kuningatar oli kuitenkin niin leimautunut, ettei kykene itsenäisesti valitsemaan uutta miestä ja yksin hallitsemista kuningatar pelkää vielä enemmän kuin avioliittoa tuntemattoman kanssa. Koko asetelma huutaa, että nyt eivät ole osaset välttämättä kohdallaan ja pelaajille ei ehkä kerrota kaikkea, mutta heidän roolikseen jää kaivella tätä kadonnutta kiveä mestarivarkaan piilopaikasta, jonne kivi kuulemma kiikutettiin 50 vuotta sitten. Mestarivaras tuntuu muuten seikkailussa kumman vetreältä siihen nähden, että oli mestari töissään jo ihmisikä sitten ja pääpahis jää muutenkin ihan epämääräiseksi ja sumeaksi läiskäksi, koska tässä seikkailussa pääsee pelaamaan AD&D-lelufiguureilla ja ukija saa tietää niiden pelitiedot D&D:n (eikä AD&D:n) säännöillä. Asetelma on herkullinen, mutta seikkailu on sijoitettu omituisen D&D-maailman omituiseen kolkkaan Ghyriin, jonne ei muuta materiaalia sitten TSR:n toimesta tuotettukaan. Mielenkiintoinen tuote, mutta kaipaa aika lailla järjestelyä ja editoimista, jotta tämä ei olisi vain sarja taisteluita ja siinä sivussa aarteiden poimimista.

Tähän nykyiseen Heartsone-peliin hurahtaneet saavat tietenkin moduulista paljon tahatonta hupia. Ja ei, leluhahmojen taustoista ei moduulissa paljastu mitään: seikkailussa saa tietää lähinnä mitä maagisia esineitä heillä on (esimerkiksi Warduken pari nahkahihnaa ja yhden jalan suomu-stay-up vastaa levyhaarniskaa, minkä lisäksi hänen kypäränsä muuttaa käyttäjän silmät punaisina hehkuviksi ja antaa infranäön!).Useimmat hahmoista joutuvat tyytymään silti +1 aseeseen vailla mitään persoonallisuutta.

Kuusikeiju

#28 Rats of the Verdant Reach

ketjun päättää Mini-Dungeon Tomen seikkailu, joka on yksi kirjan erilaisimmista, vaikka ei tämä(kään) mikään erityisen hyvä seikkailu ole. Kirjassahan on 130 aukeaman (tai muutama kahden) pituista seikkailua, joista useimmat ovat lähinnä tylsänpuoleisia. Olen aiemmin tyrmännyt kyseisen kirjan seikkailunkirjoituksellisesta näkökulmasta. Tämä on seikkailun sijaan pikemminkin yhdelle pelaajalle suunniteltu kohtaus kaupungissa. Sherfiffi pyytää hahmoa katsomaan paikallisen järjestäytyneen rikollisuuden perään ja toimittamaan vinkkejä ja kun hahmo menee ensimmäiseen tavernaan, niin sinnehän suojelurahan kerääjät ovat tulossa ja kiinnittävät huomion hetikohta hahmoon ja päättävät tappaa tämän syistä, jotka jäävät pelinjohtajan päätettäviksi.

Koko hommasta huutaa läpi, että pelinjohtaja voi täyttää aukkoja ja hänen pitää täyttää niitä, jotta touhussa olisi mitään mieltä. Seikkailussa on vähän tunnelmakuvausta tavernan naapurustosta ja yksi mystinen punapääpuolhaltia, josta ei tiedä kenen puolella hän on eikä seikkailu kerro sitäkään. Tavernan uhkapelaamiskohtauksesta saatiin pelipöytään paljon viihdettä, mutta sekin johtui siitä, että päätin tuossa pöydässä pelattavan Pokemonin fantasiaversiota, mihin pelaaja iskikin heti kiinni.

Katsotaan, mitä jännää tänä vuonna keksin. Valmisseikkaluja on josnossa pelautettavaksi, mutta pitää miettiä, saisiko jonkun yhtenäisemmän näkökulman niidne ruotimiseen.