Oon tässä leikitellyt ajatuksella kokonaan digitaalisesti tuotetusta roolipelituotteesta. Miten se muoto ja tekeminen muuttuvat, jos julkaistaan ensisijaisesti digitaalisena. Versioituna, sähköiseen ruutuun taitettuna ja tarpeen mukaan interaktiivisuutta sisältävänä?
Eka proto mun kokeesta löytyy täältä laudalta, mut toka onkin sit jo ihan MPA verkossa: https://free-fall.myrrys.com/
Mitä mieltä?
2026-03-31
Ville Takanen aiheessa Pelisuunnittelu
Ensimmäinen asia mielestäni joka tekisi siitä ei-kirjan olisi rakenteen muuttaminen, että se ei-kirja ei olisi toisiaan seuraavien asiasisältöjen putki alusta loppuun.
Perinteistä kirjaa suunnitellessa itselläni on tärkeää että asiat ovat siinä putkessa etukannesta takakanteen oikeassa järjestyksessä ja että kokonaisuus toimisi vielä jotenkin hakuteoksena.
Joo, toi hakupuoli on se, mistä aattelin lähteä. Verkkolähteessä kaiken voi hyperlinkata eri paikkoihin suoraan – mikä mahdollistaa niihin siirtymisen helpommin.
Mut en mä ollut osannut tota rakennejuttua muuten ajatella - olin jotenkin aatellut että tehdään vaan kirjan muotoon!
Oon nyt hetken miettinyt tota rakenne-juttua, ja joo - varmaan pitää olla joku tapa päästä "sääntökirjaan" - mutta se ei ehkä ole se tärkein tapa lukea tekstiä.
Tästä tuli mieleen Open Legend RPG, jonka parissa pyörin vuosia sitten.
Ajatus tässä oli hyvin samanlainen kuin Villen aloituksessa: säännöt on avoimesti webissä ja muotoutuvat sulavasti päätelaitteelle kuin päätelaitteelle. Lisäksi sääntöjä ylläpidetään avoimen lähdekoodin periaatteella githubissa, eli ne voi ladata omalle koneelle tekstitiedostoina ja kuka tahansa voi esittää sääntöihin laajennuksia ja korjauksia.
Pelin sivut ja säännöt: https://openlegendrpg.com/
Github: https://github.com/openlegend/core-rules
JES! Tuollaisia esimerkkejä just kaipasin. Kiitos.
Oon nyt ite päässyt hieman eteenpäin kun oon miettinyt tossa mun konseptissa jo aiemmin olleita "varustekortteja" - mut on tää kiehtova design-ongelma kaiken kaikkiaan.
Olen itse miettinyt roolipeliä jonka säännöt ovat korteilla, jokainen kortti käsittelisi mekaniikan. Nämä pelin säännöt pelattaisiin korteilta peliin.
Esim. LUO AVATARA
Heitä 3n6 ja laske nopat yhteen, tee tämä kuusi kertaa ja aseta tulokset järjestyksessä seuraaviin ominaisuuksiin.
Oon itsekin pyöritellyt tätä samaa teemaa ja rakentanut omalle porukalle verkkosovellusta. Käytin pohjana Jukan Hoodia – samaa mitä Villekin – mutta yhdistin sen The Pig Is Sus, Eliminate The Pig -systeemiini taistelun osalta. Oma lopputulos on selkeästi tarinapainotteisempi ja teknisesti riisutumpi kuin Villen tekninen lähestyminen. Ajatuksena on, että kaikki olennainen sääntöinfo mahtuu yhdelle verkkosivulle ja sovellus keskittyy oikeastaan sääntökirjan sijaan lähdekirjamaiseen maailman avaamiseen ja toisaalta digitaalisen hahmolomakkeen pyörittämiseen 📱.
Jonaksen mainitsema korttimeininki on tuttua +H-pelistäni, jossa PbtA-tyyppiset siirrot on jaettu omiksi korteikseen. Se on livenä tosi näppärää, mutta digitaalisessa ympäristössä taas tlianne on se, että mulla on google sheet, johon olen sitten pasteillut niitä kortteja kuvina, joka ei nyt ihan kamalasti käyttöliittymäpalkintoja saa. Ja ehkä vähän noussut se kysymys, että jos peli puretaan teknisiksi suoritteiksi ja korteiksi, miten säilytetään se fiilis, jonka perinteinen kirja antaa loren ja sääntöjen liitolla?
Mieleen nouseekin pari kysymystä muille. Jos säännöt muuttuvat pelkiksi dynaamisiksi työkaluiksi, miten teistä maailmanrakennus pitäisi tarjoilla, jotta se ei tunnu pelkältä irtonaiselta tietosanakirjalta? 📖
Entä onko fyysinen hahmolomake se ”viimeinen linnake”, jota on vaikea paloitella korteiksi, vai pitäisikö koko pelikokemus pystyä purkamaan atomeiksi, jotta se todella lakkaisi olemasta kirja? ⚛️
Uskon että se fyysinen hahmolomake on se ensimmäinen asia jonka purkamisesta joksikin appivetoiseksi ratkaisuksi hyötyisi. Tai miksei vaikka neopreenipelimatoksi jossa vaikkapa hahmon ominaisuudet 3 tai kuusi pientä pakkaa joista nostetaan ominaisuusheittoa varten kortti. Näihin pakkoihin liittyvää mekaniikkaa voi olla silloin niihin uusien korttien laittaminen ja poistaminen yms.
Fiilis täytyy luoda muilla keinoin, ottaisin esimerkkiä lautapeleistä ja jopa figupeleistä mallia joissa sanotaan olevan paksulti teemaa. Lautapeleissä se usein on 50/50 ulkoasua ja jotain vaikeasti määriteltävää muuta.
Mä oon ehkä ite kallistumassa siihen että se hahmari on se mikä jää vikaksi paperille. En osaa selittää, mut jotenkin se on jo nykyisellään niin hyvä, että ois liian kallista parantaa tjsp.