Legendoja & Lohikäärmeitä

Nyt tätäkin peliä on pelattu sen verran, että sitä saattaa luonnehtia monisanaisemmin. Olen kirjoittanut täällä Roudan maan ja L&L:n yhteiskäytöstä ja olen pelauttanut Löllöä nyt minikamppiksen Roudan maahan sijoittuen ja samalla pelitestannut eräitä vanhoja seikkailuja L&L-sovituksina.

Ja hallitseva palaute on sellainen, että L&L on oma suosikkini kaikista Dunngeons & Dragons -johdannaisista. Siinä on kaikki viidennen laitoksen vahvat puolet lukuunottamatta runsasta lähdemateriaalia ja lisäosia, mutta koska se on niin jouhevasti yhteensopiva vitosen kanssa, voi se kannibalisoida ja hyötykäyttää viitoslaitoksen kamaa ilman sen kummempia jarruja kuin jonkinlainen finglish-suodatin mielessä.

Toki L&L sisältää keskeiset D&D-johdannaisten ja tasojärjestelmien ongelmat ja pelisysteemi muuttuu raskaammaksi tasonnousujen myötä. Nämä eivät vielä pahasti iskeneet vastaan matalilla tasoilla, mutta kun pelaajat koostuivat nimenomaan roolipelejä kokemattomista pelaajista*, niin jo ykköstason hahmokohtaiset lisäsäännöt tuntuivat sisältävän paljon informaatiota puhumattakaan pakan pitämisestä koosta hahmojen kehittyessä. Täysin tavallista on, että pelaajat unohtavat hahmojensa temppuja ja ominaisuuksia ja jättävät niitä käyttämättä, mutta harjoitustahan tämäkin vaatii.

*Pelaajista yksi tuntee roolipelejä entuudestaan ja on pelannut jonkun kerran. Toinen on katsonut kaikki Witcherit, kolmas kiinnostunut teatterista ja neljäs tuli mukaan pelkästä uteliaisuudesta. Silti hyppy rautakautiseen maailmaan ja seikkailijan nahkoihin sopi kaikille ja itse peliin päästiin kiinni heti. n20 on intuitiivinen ja siinä, mikä numero näin laajalla numeroskaalalla pyörii esiin jaksaa kantaa yllättävän pitkälle aikuisten ihmistenkin maailmassa.

Kun L&L:n peruskirjat ovat maailmavapaita, niin Roudan maan ajaminen tällä moottorilla on ollut yllättävänkin vaivatonta. Levuhaarniskoiden siirtäminen ostoslistalta aarretaulukkoon on vähän vaikuttanut hahmoluokkavalikkoon, samoin munkkien ja paladiinien siirtäminen ulkomaalaisiksi, minkä takia niitä ei ole pelissä vielä näkynytkään. Rahan tiukka deflaatio on myös tuottanut sen edun, että hahmoilla ei ole koskaan sitä ongelmaa, että missä kolikkonsa kantaisivat, koska käteistä rahaa on aina liian vähän listahintoihin nähden.

Pelinjohtajana on ollut myös kiinnostava sovittaa vanhoja seikkailuja uudelle järjestelmälle ja muutamat kauan sitten Ropeconissa peluutetut mutta kaikissa yhteyksissä julkaisematta pysyneet Roudan maa tuotokset kuten Veri valuu Hinnerjokeen ja Kultaisne menninkäisen metsästys ovat saaneet nyt ihan uuden elämän ja uudet versiot. Ehkäpä nämä vielä saadaan jossakin vaiheessa laajemmillekin pelaajamäärille jakoon.