Projekti L&L eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan megaprojektia

Vuonna 2016 Ropeconin jälkeen Miska Fredman ehdotti minulle täysin järjetöntä ajatusta: mitä jos käännettäisiin uusin D&D suomeksi SRD:n pohjalta, kun siihen oli julkaistu avoin lisenssi. Suostuin lopulta mukaan ja saimme projektiin vielä Jonas Mustosen, joka oli minulle tuttu Strike Force Viperin kirjoitushommista ja jonka D&D-blogauksista molemmat tykkäsimme.

Näin reilua neljää vuotta myöhemmin emme ole valmiita projektin kanssa, mutta olemme jo sen verran pitkällä, että ensimmäisen kirjan julkaisu häämöttää jo jossain näköpiirissä. Tässä vaiheessa voi jo vilkaista vähän taaksepäin ja puntaroida mitä teimme oikein ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Ainakin sen olisi voinut muuttaa, että ennen kuin projektiin ryhdytään, pitää kaikilla olla työpöytä tyhjänä. Nyt käytännössä Miska on osallistunut vain pienin osin, koska muut peliprojektit (lähinnä Sotakarjut ja Astraterra sekä kartat) ovat vieneet lähes kaiken ajan. Minullakin oli kaikkea muuta välillä, joten Jonas on ollut meistä ainoa, joka on keskittynyt hommaan ainakin lähes täysipainoisesti.

Hyvää on ollut se, että meillä on ollut selkeä kommunikaatio koko matkan ajan. Myös roolijako tehtiin jo alussa siltä osin selväksi, että minä otin/sain pääsuunnittelijan homman itselleni. On ehdottoman tärkeää, että yhteistyöprojektissa on joku, joka tarvittaessa sanoo viimeisen sanan ja määrittää suunnan. Teimme myös jo alussa karkean järjestyksen työlle: termien kääntäminen -> kokonaisuuden rajaus -> käännöstyö SRD:stä -> tekstien kokoaminen -> lopullinen kirjoittaminen -> taitto, jolloin matkan varrella on ollut selkeitä virstanpylväitä eikä projekti ole kaatunut mahdottomuuteensa.

Tärkeää on ollut myös tiimin täydentäminen matkan varrella. Hans Zenjuga tuli jo aika alkuvaiheessa kuvittajaksi ja myöhemmin mukaan tulivat Vehka Kurjenmiekka ja Ville Takanen oikolukijoiksi ja Vehka enemmänkin kirjoittamaan myös vähän avuksi.

Kirjoitan myöhemmin enemmän noista eri vaiheista.