Tervetuloa Eevenkotoon

Itse mietin että kun aseissa ja haarniskoissa on piirteitä niin olisi kuitenkin kiva jos niitä olisi avattu sen verran että mistä nämä piirteet voisivat tulla tai johtua, Esimerkiksi että leikkauskestävyys voi johtua siitä että panssari on tiheää punosta tai ketjua jota on vaikea leikata mutta ei anna pistoille tai murskaukselle yhtä hyvää suojaa.

Toi osuu vähän siihen filosofiakysymykseen noiden piirteiden taustalla. Että ei oo mitään selkeää valmista "tämä juttu antaa viiltosuojaa" -selitystä, vaan, että niitä on tosi monta eri tapaa, millä niitä voi saada.

Voisi kyllä kirjoittaa jonkun artikkelin, joka vähän avaisi noita erilaisia panssareita enemmänkin. Aseista itseasiassa kirjoitin tällaisen pätkän:

https://gogam.eu/fi/eevenkoto/artikkelit/pistomiekka

Tämä oli alunperin tarkoitus julkaista osana tuota Tervetuloa -kirjaa, mutta päädyin pistämään sen erilliseksi postaukseksi:

https://gogam.eu/fi/eevenkoto/artikkelit/miksi-raskas-roolipelidraama-tarvitsee-5e-saannot

Ostin Eevenkodon vasta tänään. Siihen liittyi semmoinen sattumakin, että minulla puuttui Puolenkuun Pelien leimakortista täsmälleen yksi leima lahjakortiksi muuttumisesta ja Legenda 2 -lehteä ei saanut enää Laiskasta Pelikaanista. Legenda 2 + Eevenkoto maksoivat PP:ssa yhteensä 39 euroa, kun leiman saa vähintään 35 euron ostoksesta. Hyvä näin!

Asiaan. Lajit vs kulttuurit debattiin semmoinen kommentti, että en liittäisi välttämättä sadunomaisuuteen sellaisia seikkoja, kuin että kääpiöt viihtyvät vuorilla ja haltiat metsissä. Kyllähän eläinlajeillakin on suurta vaihtelua siinä, miten sitoutuneita ne ovat tiettyyn ja tarkkarajaiseen ekologiseen lokeroon. Pandoille ei kelpaa kuin yhdenlainen bambu ruoaksi, eivätkä ne halua paritella vankeudessa. Ei kovin elinvoimaista. Sen sijaan esimerkiksi rotat ovat hyvin sopeutuvaisia (ja sosiaalisia) ja ovatkin kukoistaneet ihmisen muokkaamassa kulttuuriympäristössä. Tietysti ihmislajin muita älykkäitä lajeja suurempi sopeutumiskyky ja monimuotoisuus on melko kulunut peruslähtökohta ja epätolkienistisiakin kääpiöitä ja haltioita roolipeleihin mahtuisi enemmän.

Eevenkodon kulttuureista sen verran, että sovellatko termiä "kulttuuri" tässä roolipelikäytössä hivenen eri tavalla kuin arkikielessä tai tutkimuksessa? Eli tavallaan "Eevenkoto-kulttuuri" olisi jonkinlainen sosiaalisen toimijuuden luokitus? Kun näkisin että meidän maailmassamme niinkin pienen kulttuuriyksikön kuin (kanta)suomalaisten kesken on todella paljon varianssia, puhumattakaan niin suuresta yksiköstä kuin länsimainen kulttuuripiiri. Ja osa (kanta)suomalaisista pärjää maassamme paljon huonommin kuin suurin osa ensimmäisen polven maahanmuuttajista, vaikka jälkimmäiset tulevatkin eri kulttuureista. Ja eräskin väestönosa suomalaisista vastustaa ankarasti muslimeita, vaikka vaikuttaa olevan henkisesti yllättävän lähellä talibaneja.

Tämmöisiä mietteitä näin aluksi. Täytyy jatkaa lukemista, ja tietysti Eevenkoto Premium Deluxe -versiota odotellen.

Mahtavaa, että kirja päätyi hyllyyn tarkalla leimakorttitaktikoinnilla!

Kulttuuriluvun alun "satukirja"-heitto piikittelee perinteistä roolipelikliseetä, missä laji, elinympäristö ja kulttuuri niputetaan samaksi asiaksi, ja vain ihmiset sopeutuvat kaikkialle. Eevenkodossa kaikki lajit ovat sopeutuneet suurkaupunkiin. Kaupunki on myös muovautunut eri lajien biologian ehdoilla: esimerkiksi arkkitehtuuri seuraa muotoaan muuttavien peikkojen mittakaavaa.

Kaipaamiasi epätolkienistisia haltioita ja kääpiöitä tulee mukaan kunhan saan kirjoitustyötä eteenpäin, mutta noihin kahteen klassikkoon Eevenkodossa on oma twistinsä:

Haltiat ovat aidosti kuolemattomia keijuolentoja. Heidän mielensä sallii säilyttää yksittäistä tärkeimpääkin muistoaan korkeintaan vähän päältä 50 vuotta ja heidän on unohdettava vähitellen kaikki, jotta he säilyttävät järkensä.

Kääpiöt ovat maasta syntyviä kiven olentoja. Heidän arkeaan ohjaa sisäinen energia, joka vaihtelee maanisen luomisroihun ja rauhallisen suvannon välillä.

Käytän tosiaan "kulttuuri"-termiä pelissä kapeammin kuin arkikielessä tai tutkimuksessa, koska kyseessä on pelitermi, kuten "laji" tai "hahmoluokka" tai "tausta". Pelissä kulttuuri tarkoittaa yhteisömallia ja selviytymisstrategiaa. Se kertoo, keihin hahmo luottaa: kuten kotolaisten valittuihin kaariin tai harmajalaisten verisiteeseen.

Meidän maailmastamme tuttu vaihtelu ja "sosiaalinen toimijuus" syntyvät pelissä kolmesta tekijästä:

Tausta ja kulttuuri ovat erillisiä: Tausta määrittää yhteiskuntaluokan, ammatin ja varallisuuden kuparista platinaan. Saman kulttuurin edustajat ponnistavat täysin eri asemasta, jos toinen on Marmoriharjun sijoittaja ja toinen Alakaupungin sotaveteraani.

Laji muuttaa kulttuuria: Sama kulttuuri toimii eri tavalla lyhytikäisellä ihmisellä, yhdeksän elämän kissalaisella tai muistinsa nollaavalla haltialla. Haltialle ympäröivä kulttuuri toimii usein ulkoisena muistina.

Kulttuurin sisällä on kitkaa: Kulttuuri ei ole pakkopaita, vaan ponnistuslauta ristiriidoille. Esimerkiksi nuori harmajalainen voi kapinoida verisidettään vastaan ja hakea paikkaansa kotolaisten kaarista.

Rakennan sitä "Premium Deluxea" parhaillaan digitaalisena kokonaisuutena osoitteessa https://eevenko.to. Sinne tulevat pikkuhiljaa mukaan loput lajit (haltiat, kääpiöt (joiden beta version on jo sivuilla) ja tietoisuuteen heränneet eetteriluomot) sekä kolme muuta merkittävää Eevenkodon kulttuuria (imperialistit, grudunkrankalaiset ja medakit).

Kuulen mielelläni lisää mietteitä, kun pääset kirjassa pidemmälle! Ja kaikilta muiltakin, ketkä ovat kirjaa lukeneet.

Olisiko eri kulttuureilla tai yhteiskuntaluokilla toisistaan eroavia lajiin perustuvia rooliodotuksia? Vähän niinkuin Terrassa sukupuolille on perinteisesti asetettu keskenään vastakkaisiakin ihanteita, kuten että miehellä aggressiivisuus tulkitaan jämäkkyydeksi ja on toivottavaa, kun taas aggressiivinen nainen on miesmäinen pirttihirmu, justiina? Onko mietteitä, että kanonista käsittelyä laajentaisi tähän suuntaan? Vai onko tarkoitus että jokainen peliryhmä ratkoo nämä mielensä mukaan? Joka tapauksessa itsekin ylempänä "Laji muuttaa kulttuuria"-kohdassa viittaat näihin.

Hyvä kysymys! Eevenkodon ydin lähtee siitä, että kaanon ei lukitse lajeja tai sukupuolia koko maailman kattaviin "näin sinun kuuluu käyttäytyä" -odotuksiin, vaan suurkaupungin pääteema on vapaus määritellä itse, kuka haluat olla.

Eevenkodossa eletään suuren sodan jälkeistä uuden kukoistuksen, eetteriteknologian ja kulttuurisen murroksen aikakautta. Tätä kuvastaa hyvin jo kaupungin monilukuisin laji, peikot: he luovat nahkansa 13 vuoden sykleissä ja valitsevat itse oman muotonsa (ja halutessaan vaikka sukupuolensakin) senhetkisen elämäntilanteensa ja tarpeidensa mukaan. Kun valtalajikin pystyy kirjaimellisesti luomaan itsensä uudelleen, perinteiset pelkkään biologiaan sidotut kaksoisstandardit menettävät aika lailla pohjansa. Kuten kotolaisten motossa sanotaan: "Veriside on vain sattuma, johon olemme syntyneet. Valinnat määrittävät, keitä olemme."

"Laji muuttaa kulttuuria" tarkoittaakin pelissä ensisijaisesti hahmon omaa kokemusta: sitä, miten vaikkapa yhdeksän elämää tai muistin nollaantuminen vaikuttavat hahmon omiin tarpeisiin ja ihmissuhteisiin. Hahmonluonnin palikat on tarkoitettu inspiroiviksi legopalikoiksi oman hahmon rakentamiseen – ja se, millaisia ennakkoluuloja hahmot arjessaan kohtaavat, jätetään pitkälti kunkin peliryhmän omiin käsiin.

Tämä ei silti tarkoita, että Eevenkoto olisi ristiriidaton utopia – päinvastoin. Vapaus määritellä itsensä on suurkaupungin lupaus, ja raskas draama syntyy siitä, mitä sen lunastaminen maksaa. Kaanonin omat "pakkopaidat" ja rooliodotukset syntyvätkin silloin, kun lajien biologia törmää kulttuurien velvoitteisiin ja yhteiskuntaluokkaan (kuparista platinaan). Harmajalainen suku vaatii verisiteen vastineeksi kuuliaisuutta, ja kotolaisten vapaissa kaarissa taas putoaa tyhjän päälle, jos menettää muiden luottamuksen. Myös biologia iskeytyy suoraan luokkaeroihin: platinatason haltia voi ostaa itselleen säätiöt ja holvit turvaamaan muistinmenetyksiensä jälkeisen merkityksellisen jatkuman, kun taas kuparista elävä haltia joutuu turvaamaan ystäviinsä turvaverkkona.

​Jos haetaan suoraa esimerkkiä noista mainitsemistasi rooliodotuksista ja kaksoisstandardeista, tulevista kulttuureista imperialistien ja peikkojen biologian törmäys osuu juuri tähän. Imperialistinen kulttuuri nojaa Erentarin keisarikunnan kivihyveisiin – vastuunkantoon, pysyvyyteen ja ennustettavuuteen – kun taas peikon keho on rakennettu 13 vuoden välein tapahtuvan nahanluonnin varaan.

​Imperialistien keskuudessa jatkuva muuttuminen nähdäänkin helposti häilyvyytenä ja selkärangattomuutena. Virastoissa, upseeristoissa ja vanhoissa suvuissa suositaan erityisesti pitkiä ja ryhdikkäitä valtapeikkoja, ja moni imperialistinen peikko pyrkii pitämään saman, asemaansa sopivan muodon kierrosta toiseen osoittaakseen itsehillintää ja saavuttaakseen "viisaan", ideaalin kehonsa löytäneen maineen jo nuorena.

Tästä syntyy myös suora sisäinen ja fyysinen ristiriita: jos peikko pakottaa itsensä vuodesta toiseen vieraalta tuntuvaan nahkaan vain miellyttääkseen yhteisönsä odotuksia, keho alkaa lopulta hangata vastaan ja voi ajaa hänet rajuun, ennenaikaiseen nahanluontiin keskellä virkakautta. Toisaalta osa kääntää ennakkoluulon edukseen – kun kukaan ei usko kunniallisen virkamiehen vaihtavan muotoaan, nahanluonti tarjoaa täydellisen tavan kadota ja aloittaa alusta.