Pelinjohtaminen vai pelin johtaminen?

Olen tässä laatimassa blogitekstiä James D'Amaton pelinjohtamisoppaasta The Ultimate RPG Gameplay Guide (2019). En ole hetkeen lukenut mitään pelijohtamisoppaita, niin kiinnosti nähdä mikä on nykyinen ote näissä teoksissa.

Se, mistä haluaisin keskustella ja kuulostella näkemyksiänne, on käsitys pelinjohtamisesta. D'Amato toteaa kirjassaan: "It's always good to study and grow, but you're not really looking to be a better GM. You're looking to develop your personal style". Tämä kuulostaa minusta siltä, että on olemassa jonkinlainen yleinen pelinjohtaminen, jonka puitteissa voi sitten etsiä, löytää tai kehittää oman pelinjohtamistapansa.

Tämä on omasta näkövinkkelistäni aivan puuta heinää. Ensinnäkin ainakin itse haluan kehittyä paremmaksi pelinjohtajaksi. Toiseksi ja olennaisemmin: ei ole olemassa mitään yhtä pelinjohtajuutta eikä mitään tiettyä tyyliä, jonka voisi löytää. Eri roolipelejä pelataan ja pelinjohdetaan eri tavoin. Voi varmaan kehittää oman tapansa johtaa fantasiaseikkailua, mutta ei sillä samalla tavalla voi pelinjohtaa vaikkapa Call of Cthulhu -mysteeriskenaarioita tai Ars Magica -meininkiä. Tai kai teknisesti ottaen voi, mutta eivät erilaiset pelit toimi kovin hyvin niille sopimattomalla pelinjohtamistavalla.

Ja nyt se kysymys siis: Kuvittelen, että kaikki vähänkään monipuolisemmin roolipelaamista harrastaneet tietävät, että roolipelit ovat erilaisia (eivät siis pelkät pelisysteemit, vaan myös kampanjat: Borvarian ryöstely korteista arpomalla on aika erilaista kuin Jaconian hovijuonittelun pyörittäminen). Niiden pelinjohtaminen on erilaista. Mutta onko se sittenkään niin? Onko käsitys pelinjohtamisen pelikohtaisuudesta (ja kampanjakohtaisuudesta) itse asiassa erikoinen marginaalikäsitys, jota harva allekirjoittaa?

Tietoja

2023-08-13

Sami Koponen aiheessa Roolipelit

Keskustelu

Siirry keskustelun loppuun

Kuusikeiju

Kiehtova kysymys. Lähestyisin vastausta analogialla: hyvä tarinankertoja on aina hyvä tarinankertoja, mutta hyvä kauhujuttujen kertoja ei ole aina hyvä kertomaan romanttisia komedioita. Pelinjohtamisen repertuaarissa on nähdäkseni sellaiisia osa-alueita, jotka auttavat kaikenlaisissa tilanteissa: jos saat pelaajat osallistumaan ja pystyt olemaan läsnä, siitä on hytyä kaikissa peleissä. Nämä ovat jonkinlaisia avaintaitoja, jotka eivät ole kovinkaan riippuvaisia pelistä tai kontekstista ja olettaisin niiden useimmiten liittyvän yleisesti kommunikaatioon. Mutta sitten on spesifimpiä taitoja, joiden merkitys laimenee olemattomiin tietyntyyppisissä peleissä. Kyky hahmottaa D&D:n loitsujen merkitykset ja säännöt suunnilleen ulkoa on äärimmäisen kätevä kyseistä peliä johtaessa mutta samalla täysin tarpeeton pelattaessa jotain Paranoiaa.

Olen kanssasi samaa mieltä, että pelinjohtajana on mahdollista kehittyä paremmaksi. Mielestäni hyväksi pelinjohtajaksi voi tulla monella tavalla ja on erilaisia hyviä pelinjohtajia, mutta eivät kaikki pelinjohtamisen tyylit ole hyviä, vaikka miten personallista tyyliä edustaisivatkin.

Ville Takanen

Joo. Vähän Willeä mukaillen musta tässä on peräti kolme (!) eri asiaa jotka menee lainatussa kommentissa ristiin (tai sit en tajua kontekstia).

On olemassa yleisiä pelinjohtojuttuja, tekniikoita ja taitoja. Ja sellaisia, joita voi opetella ja joissa voi tulla paremmiksi
On olemassa peli (eli säännnöstö-, pelityyli-, teema-, ja genrekohtaisia) tekniikoita ja taitoja, joita voi opetella ja joissa voi tulla paremmaksi
On olemassa oma tapa eli tyyli vetää pelejä – jota voi kehittää.

Mut noi kolme on aika eri asiat. Ja sitä voi olla hyvä pelinjohtaja, vaikka ei olisi kehittänyt vähääkään omaperäistä tyyliä.

Sami Koponen

Jeps. Tuo Takasen erottelu on minustakin oikeansuuntainen. Olen ehkä itse vähän skeptinen, että olisi olemassa varsinaisesti "yleisiä pelinjohtojuttuja", jotka pätisivät pelistä riippumatta. Pikemminkin niin, että on olemassa vain pelisäännöstö-, pelityyli-, teema- ja genrekohtaisia tekniikoita ja taitoja, mutta koska roolipeleissä on niin paljon samankaltaisia pelejä (perinteiset seikkailupelit kattavat huomattavan valtaosan roolipelaamisesta), monet näistä ovat esiintymismäärien vuoksi ajateltavissa "yleisiksi".

Tommi

Omana tapana on luokitella taidot

yleisiin sosiaalisiin taitoihin ja ryhmätyötaitoihin ja kognitiivisiin taitoihin, jotka ovat hyödyllisiä oleellisesti kaikessa roolipelaamisessa ja laajalti muussakin elämässä.
tiettyyn pelitapaan liittyviin taitoihin, jotka saattavat toisessa pelitavassa ole hyödyllisiä, turhia tai peräti haitallisia jos niitä ei saa kytkettyä pois päältä.
tiettyyn peliin liittyvään tekniseen osaamiseen.

Koen, että hyvin harvassa ovat taidot, jotka osuvat kaikkien pelinjohtajallistenkin pelien johtamiseen, mutta eivät ole yleisiä, tyyliin kohteliaisuus, vuoron odottaminen, huomion jakaminen muiden läsnäolijoiden kesken, jne. Ja vaikkapa selväsanaisuus ja mielikuvitusmaailman ylläpito toisaalta.

Osallistu keskusteluun