Pelinjohtaminen vai pelin johtaminen?

Olen tässä laatimassa blogitekstiä James D'Amaton pelinjohtamisoppaasta The Ultimate RPG Gameplay Guide (2019). En ole hetkeen lukenut mitään pelijohtamisoppaita, niin kiinnosti nähdä mikä on nykyinen ote näissä teoksissa.

Se, mistä haluaisin keskustella ja kuulostella näkemyksiänne, on käsitys pelinjohtamisesta. D'Amato toteaa kirjassaan: "It's always good to study and grow, but you're not really looking to be a better GM. You're looking to develop your personal style". Tämä kuulostaa minusta siltä, että on olemassa jonkinlainen yleinen pelinjohtaminen, jonka puitteissa voi sitten etsiä, löytää tai kehittää oman pelinjohtamistapansa.

Tämä on omasta näkövinkkelistäni aivan puuta heinää. Ensinnäkin ainakin itse haluan kehittyä paremmaksi pelinjohtajaksi. Toiseksi ja olennaisemmin: ei ole olemassa mitään yhtä pelinjohtajuutta eikä mitään tiettyä tyyliä, jonka voisi löytää. Eri roolipelejä pelataan ja pelinjohdetaan eri tavoin. Voi varmaan kehittää oman tapansa johtaa fantasiaseikkailua, mutta ei sillä samalla tavalla voi pelinjohtaa vaikkapa Call of Cthulhu -mysteeriskenaarioita tai Ars Magica -meininkiä. Tai kai teknisesti ottaen voi, mutta eivät erilaiset pelit toimi kovin hyvin niille sopimattomalla pelinjohtamistavalla.

Ja nyt se kysymys siis: Kuvittelen, että kaikki vähänkään monipuolisemmin roolipelaamista harrastaneet tietävät, että roolipelit ovat erilaisia (eivät siis pelkät pelisysteemit, vaan myös kampanjat: Borvarian ryöstely korteista arpomalla on aika erilaista kuin Jaconian hovijuonittelun pyörittäminen). Niiden pelinjohtaminen on erilaista. Mutta onko se sittenkään niin? Onko käsitys pelinjohtamisen pelikohtaisuudesta (ja kampanjakohtaisuudesta) itse asiassa erikoinen marginaalikäsitys, jota harva allekirjoittaa?