Indiepelit ja zeitgeist

Olen viime aikoina pohtinut termiä "indie" ja sitä, mitä me sillä oikeastaan vuonna 2025 tarkoitamme. Keskusteluissa toistuu usein kaipuu pois D&D 5E:n varjosta "indiepelien" pariin. Kuitenkin kun katsoo, mitä pelejä skenessä oikeasti pelataan, ostetaan ja hehkutetaan, termi alkaa tuntua harhaanjohtavalta.

Väitteeni on, että olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa "indie" on menettänyt merkityksensä. Siitä on tullut vain synonyymi kaikelle, mikä ei ole Wizards of the Coastia.

Coca-Cola, Pepsi ja uusi valtavirta

D&D on kiistatta skenen Coca-Cola. Se on standardi. Mutta jos "indien tukeminen" tarkoittaa sitä, että vaihdamme D&D:n peliin, joka on kerännyt miljoonia Kickstarterissa tai joka on pörssiyhtiön julkaisema globaali brändituote, olemmeko me oikeasti indie-pelin äärellä?

Jos tarkastelemme nykyistä kulttuurista zeitgeistia, kärjessä ovat pelit kuten Shadowdark, Free Leaguen tuotanto (Alien, Dragonbane, Vaesen), Avatar Legends tai Mörk Borg.

Nämä eivät ole nyrkkipajoja. Ne ovat uusi valtavirta. Jos D&D on Coca-Colaa, nämä ovat Pepsiä. Ne ovat toki vaihtoehto markkinajohtajalle, mutta ne ovat silti globaaleja massatuotteita, joilla on vakiintunut asema ja valtava kulttuurinen jalansija. Esimerkiksi Shadowdark on ilmiö ja miljoonaluokan tuote – tässä kontekstissa sen kutsuminen indieksi vain pienen tiimin vuoksi sivuuttaa sen massiivisen painovoiman markkinalla.

Vastakulttuuri marketin hyllyllä

Sama ilmiö näkyy estetiikassa. Moni peli brändää itsensä "artpunkiksi" tai vastakulttuuriksi. Mutta kun tietystä tyylistä (kuten Mörk Borgin estetiikasta) tulee myyntihitti ja standardi, se lakkaa olemasta vastakulttuuria.

Siitä tulee se "shokeeraava" bändipaita, jonka voi poimia ostoskoriin Prismasta. Se näyttää kapinalliselta, mutta on lopulta turvallinen ja kaupallistettu valinta. Se on osa zeitgeistia, ei sen haastaja.

Verkostovaikutus ja lohturuoka

Ehkä kiinnostavin – ja ristiriitaisin – ilmiö on kuitenkin suhteemme pelimekaniikkoihin. Kritisoimme usein D&D:tä siitä, että se dominoi tilaa ja tukahduttaa muut pelit. Silti "indie-skenessä" teemme täsmälleen saman asian Year Zero Enginen (YZE) tai PbtA:n kanssa. Näistä moottoreista on tullut indie-puolen D&D:itä. Ne ovat turvallisia satamia.

Tämä on luonut innovaation kapeikon: Pelaajat sanovat haluavansa uutta, mutta tarttuvat mieluummin peliin, joka pyörii tutulla YZE-moottorilla, koska se on helppoa. Se on lohturuokaa.

Tässä ei ole mitään väärää – lohturuoka on hyvää – mutta on rehellistä myöntää, että kyse on mukavuudenhalusta, ei innovaation tukemisesta. Jos joku julkaisee aidosti uuden ja oudon systeemin, se jää helposti näiden jättiläisten jalkoihin.

Katse zeitgeistin ulkopuolelle

Tämän pohdinnan tarkoitus ei ole dissata Free Leaguea tai Shadowdarkia – ne ovat erinomaisia pelejä ja ansaitsevat paikkansa. Ehkä meidän olisi kuitenkin syytä päivittää sanastomme.

Jos jaamme kentän rehellisemmin kolmeen osaan:

1. D&D (The Monolith)

2. Zeitgeist / Uusi Valtavirta (Free League, Shadowdark, OSE – pelit, joilla on iso kulttuurinen painoarvo ja näkyvyys)

3. Aito Indie (Itch.io, zinet, pienten kotimaisten tekijöiden omakustanteet, kokeelliset pelit ilman markkinointibudjettia)

...niin huomaamme, että suurin osa meistä "indie-pelaajista" operoi tukevasti kohdassa 2.

Haluaisinkin rohkaista ihmisiä kahteen asiaan:

Ensinnäkin, nauttikaa siitä lohturuoasta (oli se D&D:tä tai YZE:tä) ilman syyllisyyttä. Mutta toiseksi: jos oikeasti haluatte tukea indietä ja innovaatiota, katsokaa sen zeitgeistin ja hypen ulkopuolelle. Kokeilkaa niitä pieniä, outoja ja "rumia" pelejä, joista ei ole tehty kymmentä videoanalyysia YouTubessa. Sieltä se uusi aika usein kumpuaa, ennen kuin siitäkin tulee Pepsiä.