Pelinjohtamisen kaupallistuminen

Roolipelaajien Suomi -Facebook-ryhmässä heräsi vilkasta ja rönsyilevää keskustelua, kun sinne linkattiin Seiska-lehden uutinen Roope Salmisen vetämistä maksullisista roolipeleistä. Oman huomioni kiinnitti se, että pelinjohtamisen kaupallisuus nähtiin puhujasta riippuen joko hyvänä tai ikävänä asiana. Haluaisin keskustella aiheesta vähän hidastempoisemmassa mediassa, jollainen Pelilauta toivoakseni on.

Itse siis näen maksullisten pelinjohtajien olemassaolon roolipelikentällä aika neutraalina asiana. Ensi alkuun se voisi olla jopa positiivista, koska se voisi saada mediahuomiota, joka nostaisi koko harrastuksen näkyvyyttä. Rahalla voinee myös toteuttaa erilaisia kalliita projekteja etenkin larppien puolella, mutta miksei myös pöytäroolipelien kohdalla. Pidemmällä aikavälillä maksullisuudesta voisi kehittyä omanlaisensa alakulttuuri vähän samaan tapaan kuin Critical Role -verkkosarjan yleisöpelaamisesta on kehittynyt oma tyylisuuntansa. Erilaiset alakulttuurit ovat siinä mielessä hyvästä, että niiden välillä voi tapahtua innovaatioita ruokkivaa ristiinpölytystä. Maksulliset pelinjohtajat voisivat myös tuoda harrastuksen pariin tyyppejä, jotka eivät muutoin sen pariin löytäisi. (vrt. "virallinen" hieroja jolla on toiminimi ja jolta saa laskun vs. henkilö, joka kertoo tarjoavansa hierontoja ilmaiseksi) Käytännössä nämä vaikutukset kuitenkin jäisivät varmaan aika mitättömiksi, koska minun on vaikea uskoa maksullisen pelinjohtamisen muodostuvan kuriositeettia kummoisemmaksi roolipelikulttuurin vaikuttajaksi.

Keskusteluissa esitettiin myös päinvastaisia näkemyksiä. Jotta en laittaisi kenellekään sanoja suuhun, niin haluaisiko joku avata vähän noita maksullisen pelinjohtamisen (tai laajemmin ottaen kaupallisen roolipelikulttuurin) nurjia puolia?