Seikkailuja analyysissa 2025

#1 Kylmän kaivon linnoitus

Kymmenen vuotta sitten netissä pyörineessä OSR-ryhmässä tuotettiin nippu Caldwellin linnoitus -seikkailun ensimmäiseen (ja huonoimpaan) seikkailuun perustuvia uudelleentulkintoja. Osallistuin tuohon kilpailuun aikanaan itsekin, kyseinen seikkailu löytyy Roudan maan sivuilta nimellä Kalevellin linnoitus. Kolme muista kisatöistä on julkaistu Siniset luolat & valkeat lohikäärmeet zinen numeroissa 1-3. Pidin aikanaan kaikista seikkailuista ja oma suosikkini oli Jonas Mustosen Kylmän kaivon linnoitus, joka julkaistiin numerossa 1 jo 2015. Jännästi suosikkiseikkailu oli kuitenkin pitkään pelaamatta, lähinnä siksi että se on tarkoitettu niin selvästi aloittavilla D&D-hahmoille.

Kylmän kaivon uudelleentulkinnassa on superhienoa uudelleentulkinnat monista tylsemmän pään D&D:n punalootan klassikkohirviöistä, jotka ovat saaneet seikkailussa uuden elämän ja tulkinnan. Suursuosikkini (spoileria ei voi enää välttää) on käärmelisko, joka aika tavallisena isona liskona muuttuu seikkailussa valelohikäärmeeksi: lohikäärmeen näköiseksi mutta kuitenkin aika rimpulaksi vastustajaksi. Tästä tuli hupia luettaessa ja pelattaessa vielä enemmän. Lopulta kun epätoivoiset hahmot kohtaavta lohikäärmeen ja hakkaavat sen yhdessä vuorossa hengiltä tunnelataus toimi juuri oikein.

Alkuperäinen Caldwellin linnoitus on joulukalenteriluolaholvi, jossa huoneet sisältävät aina jotakin, mutta niiden yhteys toisiinsa ja luolaston dynamiikka on olematon. Kylmän kaivon linnoituksessa sen sijaan on tunnelmaa, dynamiikkaa ja yksityiskohtia. Kaiken kruunaavat olennot, jotka ovat riittävän tuttuja mutta kiehtovalla tavalla uusia ja outoja. Tässä tavoitetaan Old School Reneissancen parhaat piirteet mielestäni erinomaisesti.