[peliraportti] The Quick: Pieni salaisuus

Suhde peliin

Pidän The Quick -peliä yhtenä kiinnostavimmista kotimaisista peleistä. Se kertoo esipuheessaan pyrkimyksestään yhdistää dekkareille ominaisen sosiaalisen kommentaarin ja kummitustarinoiden estetiikan. Aaveet eivät ole niinkään kuolleiden rauhattomia sieluja, vaan epäinhimillisistä vääryyksistä syntyneitä todellisuuden vääristymiä. Nämä anomaliat rauhoittuvat, jos pelaajahahmot onnistuvat jollakin tavoin paljastamaan aiemmin tapahtuneen vääryyden.

The Quick ei sisällä varsinaisia toteutusohjeita tällaiseen pelaamiseen, vaan pikemminkin antaa muutamia siihen liittyviä työkaluja. Kokonaisuuden rakentaminen jää pelinjohtajan asiaksi. Koska olen aiemmin törmännyt samanlaiseen ratkaisuun osin samojen tekijöiden Vihan lapsien kohdalla, koin nyt helpommaksi suhtautua asiaan rakentavasti. Oma sovellukseni on, että pelinjohtajan tavoite on kertoa laatimansa rikostarina pelaajille tutkimuspelaamisen välityksellä.

Pelivalmistelut

Nordic noir -genre, jota peli seurailee, on itselleni tuntematon. Se vaikuttaa kuitenkin olevan riittävän lähellä hardboiled-dekkareille ominaista rakenteellisen sosiaalisen sorron kuvausta (“institutionalized social corruption”). Pohdin, kirjoittaisinko oman skenaarioni Straum-esimerkin mukaisesti “vahva kyykyttää heikkoa” -muotoon vai pieneksi julmaksi tarinaksi, jossa siis yksittäinen ihminen päätyy hyvinvointivaltion pettäessä epätoivoiseen tekoon. Valitsin jälkimmäisen. Halusin myös pitää pelin yliluonnollisuuden matalalla tasolla; kummitustarinat ovat vain tarinallinen keino alleviivata ja tuoda ilmi tapahtuneita vääryyksiä, eivät varsinaisesti metafyysistä todellisuutta. Niinpä kelpuutin kertapeliin vain hahmoluokat seeker, spook ja touched, josta pelaajat valitsivat seeker ja touched -vaihtoehdot.

Käytin taannoin lehdestä lukemaani rikostapausta oman skenaarioni kirjoittamisen inspiraationa. Uhkan keksiminen oli hankalaa, koska käsittääkseni sen pitäisi olla sellainen, joka voi tarvittaessa tulla hahmojen perään silloinkin, kun he eivät ole lähellä sitä. Etenkin kaiku eli verityöstä syntynyt todellisuusvääristymä tuntuisi olevan paikallinen ilmiö. Tämä ongelma ei toki realisoidu, jos pelaajat onnistuvat pysymään tutkimuksissaan oikeilla jäljillä.

Pelaaminen

Meillä oli vain vajaa kolme tuntia peliaikaa, joten pyrin siihen, että jokainen pelattava kohtaus ajaisi määrätietoisesti pelin juonta (so. rikoksen paljastumista) eteenpäin. Tv-sarjamainen raamitus, johon sääntökirja kehottaa flash-kohtauksilla, auttoi tässä asiassa. Pelatessa huomasin nopeasti, että olin pulassa, kun toinen pelaajahahmoista (touched) ei ryhtynytkään omatoimisesti ja aktiivisesti tutkimaan outoa ilmiötä. Onnistuin kuitenkin karkaavan koiran avulla ohjaamaan hänet anomalian lähettyville.

Pelaajat keskittyivät itse ilmiöön, mutta eivät niinkään sen synnyn syihin. Olin hieman huolissani siitä, miten voisin tällaisessa tilanteessa paljastaa ilmiön taustan. Seeker-hahmo vieläpä kehitteli omaa luonnollisiin syihin perustuvaa teoriaansa yliluonnolliselle ilmiölle, mihin pelaajat ehkä uskoivat liiaksikin. Onneksi skenaarion toinen uhka tunsi tapauksen taustan ja saattoi selittää sitä pelaajahahmoille. Toisena helpotuksena oli touched-hahmon erikoisvoima, jolla hän saattoi nähdä näyn tapahtumista, jotka johtivat kaiun syntyyn.

Noppaussääntöjä käytettiin pari kertaa ja ne toimivat ihan hyvin. Pulmallinen tilanne kuitenkin syntyi, kun hahmot joutuivat hengenvaaraan tilanteessa, jossa heillä ei ollut mitään kunnollista keinoa taistella sitä vastaan. Pidemmässä pelissä olisin varmaankin antanut heidän heittää Yritä-siirrolla, mutta kertapelissä päätin vain kylmästi pistää molemmat pelaajahahmot hengiltä. Touched kuoli kaiun vaikutuspiirissä ja seeker kuoli hetkeä myöhemmin toisen uhkan ampumana. Karu lopetus, mutta koin tämän olevan fiktiivisesti perusteltua, peliajan puitteissa sopivaa ja olin juuri saanut paljastettua taustatarinan, joten narratiivisestikin tarina oli lopussa.

Jälkiajatuksia

Peliajan vähyyden vuoksi emme ehtineet purkaa peliä sen tarkemmin pelaamisen jälkeen (kenties he tulevat tänne kommentoimaan peliä pelaajan näkökulmasta), mutta itselleni jäi ihan kelpo fiilis. Olin onnistunut kertomaan rikostarinan tutkimuspelaamisen varjolla. Tosin on myönnettävä, että minun piti hieman selittää asioita pelin päättymisen jälkeen toiselle pelaajalle, eli aivan kaikki ei ollut päivänselvää. Pelisysteemin työkalut sopivat genren toteuttamiseen, vaikka muutamissa kohdin minulla olikin vähän vaikeuksia. Kyllä tätä pitää päästä toistekin vetämään.