Seikkailuja analyysissä 2024

Kolmas kerta vielä. Katsotaan kuinka jaksaa. Spoilereita luvassa, mutta koitan minimoida kaikki pahimmat spoilerit. Ideana käydä jälleen läpi katsauksia vuoden aikana pelauttamiini valmissaikkailuihin.

#1 They did not think it too many Toisiksi viimeinen pelauttamaton seikkailu Strange Aeons -kokoelmasta sijoittuu antiikin Rooman valtakunnan rajaseudulle Britanniaan. Tämä on niitä tekstejä, joissa kirjoittaja tuntuu tuntevan aiheen ja uppoutuu siihen. Seikkailun rakenne on esitelty hiukan epäselvästi, mutta kyllä tästä pelin saa. Kirjahan sijoittuu Call of Cthulhuun.

Jutun juoni on se, että hahmot ovat Rooman legioonalle työskenteleviä diplomaatteja neuvottelemassa yhden aiemmin tuntemattoman kelttiheimon kanssa. Idea on saada nämä keltit, jotka ovat roomalaisten vihollisten vihollisia liittoutumaan imperiumin kanssa. Kaikki ei suju kuten sirkuksessa, vaan hahmot kietoutuvat heimon likaiseen sisäpolitiikkaan tahtomattaan. Mukana on paljon sivuhahmoja, joista saa helposti paljon peliä, mikäli pelinjohtaja uskaltaa heittäytyä vähänkin pidemmälle seikkailun antamien raamien kanssa ja hahmoilla on himpun verran oma-aloitteisuutta. Jos pelaajia ei yhtään kiinnosta vetää diplomaattista neuvottelua, niin tämän seikkailun vetää kyllä yhdeltä istumalta.

Homma menee reisille riippumatta siitä mitä hahmot tekevät, mutta hahmojen valinnoista riippuen he voivat olla hyvin eri tyyppisissä ongelmissa. Mukana on taitavasti kelttiuskontoon kiedottua mythosta eikä yksikään mythoselementti tunnu päälleliimatulta. Pahimmat konnat ovat tarinassa ihmisiä ja seikkailu sopisi hienosti osaksi kampanjaa, mikäli joku nyt sattuisi ajanlaskun alun Roomassa Cthulhua pelauttamaan. Mukana on valmishahmoja, jotka eivät ole erityisen mieleenjääviä. Pelattuna tämä päätyi meillä hirveään verilöylyyn, mikä johtui lähinnä pelaajien käsittämättömän huonosta noppatuurista.