Seikkailuja analyysissä 2023

Ketjun paluu! Tänäkin vuonna pelautan kuitenkin joitakin valmisseikkailuita ja ketjussa on luvassa analyysiä ja arvostelua näistä peleistä. Osa saattaa olla seikkailuita, joita on vaikea saada käsiinsä, mutta sillä taas ei mitään voi.

#1 Twilight of the Fift Sun

Tämä on peärisin kirjasta Secrets of New Orleans ja Cthulhun kutsustahan kyseisessä kirjassa on kyse. Ollaan iloisella 20-luvulla (ei siis nykyisellä) ja kirjassa on mukana vain yksi seikkailu, joten sen olisi parempi olla hyvä. Täytyy sanoa, että seikkailun ensi kertaa luettuani en enää muistanut, että mistä siinä oli kyse, mikä ei yleensä lupaa hyvää. 12 sivuinen seikkailu on kirjoitettu vähän unettavaan tyyliin, mikä on sääli, sillä kyse on oivallisesta ja tunnelmallisesta jännäritarinasta hienoilla myyttisillä meiningeille, kunhan pelinjohtaja malttaa olla noudattamatta liikoja seikkailun "sadistiset pelinjohtavat voivat lisätä tähän kohtaan alligaattorin" -kehoituksia. Ei tarvitse lisätä mitään alligaattoreita.

Voodoo-tohtori koittaa huijata leskinaisen omaisuuden ja lesken veli palkkaa hahmot estämään moiset hämärähommat. Kuvioon kuuluu enemmän kuin silmä paljastaa ja pelin muutama handout ovat kaikki paikallaan ja tarjoavat kerrankin kunnolla vihjeitä. Sääli, että polttopisteenä olevasta voodoo-tohorista ei seikkailussa ole kunnon kuvaa, sillä sellainen hahmoille annetaan ja myhemmin seikkailussa sivuhahmot reagoivat tuohon valokuvaan, joka onkin ihan erilainen kuin seikkalussa oleva piirroskuva kyseisestä hahmosta, jonka olin leikannut pelaajille.

Seikkailu on rakenteeltaan hyvin ratakiskomainen siinä mielessä, että siinä on esitelty tietyt paikat ja henkilöt sillä oletuksela, miten pelaajahahmot luultavasti tutkivat ja etenevät. Tämä sisältää ihan kummallisia olettamuksia pelaajaen neuvokkuudesta ja hahmojen taidoista. Jos hahmot eivät tyyliin tajua mennä kyselemään kaupungin uudesta ja tuntematomasta voodoo-tojhtorista Juju-talosta, joka myy voodoo-roinaa, niin tie nousee nopeasti pystyyn. Samanlaisia umpikujia on tarjolla ja seikkailu etenisi ehkä vaivattomammin Trail of Cthulhun systeemillä kuin perinteisellä.

Näytin ennen pelin alkua arkistokuvaa kaupungista täältä https://www.youtube.com/watch?v=Osr7WedqNLY ja tämä toimi hyvin. "Wau, Me ollaan tuolla!" tuli ihan spontaanina reaktiona. Pelaajat kuitenkin yllättivät jo hahmonluonnissa ja pyysivät, että voisivatko neljä pelaajaa muodostaakin tässä pelissä kaksi kilpailevaa paria, jotka yrittävät selvittää mysteerin kumpikin omaan laskuunsa. Tähän suostuin ja se osoittautuikin kiinnostavaksi valinnaksi, sillä kaksi pelaajista päätyi karskeihin suomalaissyntyisiin siirtolaisiin, jotka on palkattu tehtävään ja kaksi värillisiin, jotka tunsivat afroamerikkalaisen puolen kaupunkia paremmin. Pelaajahahmojen tarinat kulkivat limittäin toisten saadessa tehtävän salongissa ja toisten takapihalla.

Enpä olisi myöskään uskonut seikkailun ratkeavan soita instrumenttia -kyvyllä. Värilliset kaverit nimittäin olivat jazz-muusikoita ja kun seikkailussa saatiin vihjeitä bändiltä, jossa yksi keskeinne EPH pöo aikaisemmin soittanut ja tuuraaja oli huono, niin hahmothan pestautuivat bändiin. Tämä avasi heille oikopolkuja, joita seikkailun kirjoituksessa ei ollut otettu huomioon ollenkaan.

twilight voi kääntyä pelattuna hyvin moneen suuntaan. Se voi johtaa nopeaan hahmokuolemaan, mikäli pelaajahahmot ovat tarpeeksi uteliaita ja junnata paikallaan, mikäli he eivät osaa kysyä oikeista suunnista. Kaupunki ei ole tällä kertaa vain taustaa, vaan New Orleansin tyyli ja kliseet tulevat hienosti esiin ja seikkailussa on paikallisväriä. Hyvin ideoitu ja kiinnostava seikkailu, joka vaatii kuitenkin todennäköisesti peljon venymistä ja luultavasti päättyy monenkin osalta onnettomasti (myös meillä) vaikka teoriassa tähän voidaan saada onnellinen loppu useimmille.