Ropecon 2025 - coniraportti
Ropecon 2025 on ohi ja tekee mieli kirjoitella omista tapahtumista ylös niin hehkutusta kuin oivalluksia.
Olin vetämässä kahta 4-tunnin seikkailua 19-23 perjantaina ja lauantaina. Kummituksia ei ilmaantunut peleihin ja kumpaakin pelattiin maksimimäärällä, kuudella pelaajalla.
Perjantaina oli luvassa Scamatania: Noitakumpu.
Kyseessä oli Dolmenwood - roolipelillä pelattava, omaan pelimaailmaani sijoitettuna. Pelissä oli mukana haltia, kissakeiju, soturipappi, munkki, metsästäjä ja ritari. Ajatuksena pelissä oli esitellä vanhan koulukunnan tyylistä heksaryömintää minimuodossa. Hahmot saapuivat pieneen Mustakaivon kylään metsän keskellä ja saivat muutaman koukun johon tarttua. Virtaviivaistin pelaamista, että tässä pelissä ei seurattu normaalisti tärkeitä kullan ja painon määrää, vaan keskityimme Dolmenwoodissa esitettyihin samoamiseen liittyviin sääntöihin.
Pelaajat valitsivat tutkia pohjoisessa olevaa leprojen yhdyskuntaa, jossa huhujen mukaan tehdään kuoleet herättävää viskiä. Lukuisien haarojen myötä he haastavat kuolemattoman druunin-velhon joka vartioi pystykiveä. Pelaajat lähtivät karkuun tästä taistelusta kun ritari kuoli Kuollonpilvi-loitsuun. Coni-pelissä koen tärkeäksi pienentää mahdollisimman pieneksi pelaajien luppoajan ja olin valmistautunut uudella hahmolla. Ritarin tilalle metsässä tuli vastaan nuori vuohimies taistelija, joka liittyi hahmojen joukkoon. He halusivat kovasti kallista viskiä leprojen luota (jotka paljastuivat epäkuolleeksi), joten he suuntasivat kohti lepakkohiisien yhdyskuntaa. Matkalla he törmäävät soturipappien joukkoon, jotka olivat matkalla Mustakaivoon wandering monsters heitolla. Päästyään perille lepakkohiisien luokse he saivat bilettävät simaa lipittävät olennot heidän mukaansa matkalle hakemaan leprojen viskiä. (Epä)onnekseen he eksyivät matkalla ja ohjasivat hiidet suoraan Mustakaivon kylään kalliin viskin perässä. Kaaoksen keskellä soturipapit voittivat hiisien joukon ja pelaajat onnekseen kävivät hakemassa palkinnon hiisien kukistamisesta, jättäen kylän asukkaile mysteeriksi heidän johdattaneen hiidet kylään vahingossa.
Plussaa:
- Kaikki hahmot ja pelaajat olivat mukana jatkuvasti pelissä ja veivät sitä eteenpäin.
- Satunnaiset kohtaamiset ja pelaajien teot määrittivät pelin kulun.
- Pelaajien taidot kehittyivät pelin aikana ja he pystyivät hyväksikäyttämään niitä.
Minus:
- Tein virheen tehdessäni haltiasta kaaottisen, peli olisi ollut ehkä jouhevampi ilman sitä.
Loppusanat: Dolmenwood ja hexcrawlaus toimivat coniympäristössä, osittain jäätävästä määrästä materiaalia mitä peli pystyi antamaan minulle etukäteen. Toivoin, että pelaajat saivat hyvän kuvan minkälaista OSR hexcrawlaus voi olla.
Lauantaina, samassa huoneessa ja pöydässä oli luvassa Scamatania: Tuhkala.
Tässä halusin tuoda toista vanhan koulukunnalle tärkeää pelityyliä, tyrmässä liikkumista pelaajille kokeiltavaksi. Tuhkala itsessään on seikkailu, jota olen työstänyt pdf-julkaisua varten ja otin tästä layoutin sekä muutaman kohtauksen pelitestattavaksi. Koska conin teemana oli "Uudet maailmat", halusin tarjota kunnon gonzo, funhouse-tyrmää pelattavaksi. Tässä pelissä oli lopulta karjapaimen, robootti, psyykikko, kybersoturi, maahinen, nekromantikko, mutantti ja barbaari, sekoituksena kaikista julkaistuista Without Number-peleistä. Tämä sai minut muuttamaan suurimman osan huoneista hyvinkin gonzoksi ja vaikka luolastossa oli useita toisiinsa liittyviä huoneita, olin lisännyt niihin fantasian ulkopuolisia elementtejä.
Tässä myös halusin painottaa hyvin nykyaikaisessa dndstä puuttuvasti elementistä, ajan ja valon resurssien käyttämisestä sekä kulumisesta. Nämä onnistuivat osittain, varsinkin aika oli vahvasti mukana tyrmässä. Hahmot selvittivät parin kuoleman kautta tyrmän ja minusta tuntui jälkikäteen (kuten pelaajat itsekin sanoivat pelin jälkeen), että kaikki pääsivät tekemään "sen jutun" jossa hahmo oli hyvä. Barbaari pääsi lyömään miekkaa, karjapaimen lassoamaan, robootti tiesi asioita, kybersoturi käytti hyödykseen kybernetiikkaa, maahinen teki voro asioita, nekromantikko paransi, sekä tappoi loitsulla tyrmän vahvimman olennon, psyykikko käytti hyödyksi niin telepatiaa kuin telekineesiaa ja mutantti aiheutti pahennusta haisemalla pahalta.
Plussaa:
- Pelaajat pääsivät hyödyntämään hahmojen erikoistaitoja ja selvästi nauttivat päättömistä tapahtumista.
- Aika oli tärkeä elementti tyrmässä.
- Tyrmä palkitsi pelaajien oivalluksia.
Minus:
- Tuli-taikamiekka aikaisessa vaiheessa tyrmää eliminoi valon resurssina.
- 4 tuntia oli ehkä liian pitkä tälle seikkailulle, mietintämyssyyn pitäisikö dunkun kokoa kasvattaa.
Loppusanat: Tyrmässä pyöriminen ja ongelmien selvittäminen on kivaa. Tässä toivottavasti pelaajat saivat fiiliksen miten sen voi tehdä mielenkiintoiseksi.
Tämän lisäksi tuli syötyä hyvin, levätty takahuoneessa, sekä shoppailtua. Pelasin myös muutaman tunnin Varjoporttien valtakunnassa ja luolailua pyynnöstä.
Vielä lopuksi itselleni oikeutukset omiin roolipeliostoksiin:
- The Heart - PDF tästä löytyikin jo ja haluan peluuttaa sitä tulevaisuudessa. Samoin olen kiinnostunut sen tulevasta Ways and Means - lisäkirjasta.
- The Yellow Book of Brechewold - Tätä olenkin katsonut jo jonkinaikaa. Otan tämän johonkin tulevaisuuden Scamatania-kamppikseen pohjaksi taikakoulu-kamppikseen. Nopean selailun perusteella tässä olisi sopiva lähtökohta ja pohja johon voin rakentaa ja lisätä tarvittavia paloja.
- Legenda 1 ja 2 - Suomenkieliset ropelehdet kiinnostavat, hankin osittain tukeakseni, mutta katson jos täällä olisi jotain sopivaa myös tuleviin peleihin!
- Winters Daugther - Dolmenwood seikkailu joka löytyi kirpputorilta, tästäkin löytyy minulta PDF mutta halusin luettavaksi myös sohvalle.
Ensi vuoden ropeconia odotellessa! Päämääränä olisi jonkinlainen suomenkielinen OSR-nettijulkaisu saada viimeistään siihen mennessä.