Raskaamman systeemin turvaverkko

Mulla on viime aikoina ollut pohdinnassa paljon tää "meillä oli tosi hyvä sessio <peliä x>, ei heitetty yhtään noppaa" -ilmiö sääntöraskaampien pelien kanssa ja siihen usein vastauksena tuleva "ei se ole sen systeemin ansiota" / "teidän olisi ollut parempi käyttää jotain toista systeemiä joka olisi tukenut teidän peliä paremmin" ja oon tullut sellaiseen lopputulemaan, että oikeastaan noi vähän raskaammat systeemit, jotka käyttää paljon aikaa ja rivejä hahmonluonnissa tarkkaan määrittelemään hahmoa (Vampire, D&D 5e, PF2 , Rolemaster...) tarjoaa tuollaiselle vapaalle pelaamiselle paljon vahvemmat raamit ja turvaverkot heti alusta lähtien verrattuna kevyempiin peleihin jotka luottaa siihen, että hahmot paljastuvat pelin kautta, joissa samankaltaiseen varmuuteen omasta hahmosta päästään vasta paljon myöhemmin kampanjassa. Että olisko niin, että nämä parjattu systeemit kuitenkin olisi hyviä just tähän "ei heitetty noppaa" -pelityyliin sen sijaan, että niitä tarvitsisi lähteä korvaamaan

On toki muitakin syitä olla heittämättä noppaa/koskematta pelimekaniikkoihin pelissä (nopat ovat aina riski), mutta ne harvoin ovat se, mistä puhutaan kun pelaajat kertovat tuosta "peli oli upea, ei käytetty sääntöjä" -kokemuksesta.

Rakentavia ajatuksia?